Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tie pelastukseen - Osa 3/3: "... niin te saatte Pyhän Hengen lahjan"
 
 
Olemme tämän artikkelisarjan kahdessa edellisessä osassa käsitelleet parannuksen tekoa ja kastetta. Molempien osien lähtökohtana on ollut Raamatun tapahtuma, jossa Pietari saarnasi paikalla olevalle väkijoukolle; "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi..." (Apt 2:38). Mutta hän lisäsi vielä samaan hengenvetoon; "... niin te saatte Pyhän Hengen lahjan". Tässä artikkelisarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa tutkimme perusteellisesti, mitä Pietari näillä sanoillaan tarkoitti ja kuinka voimme päästä osalliseksi tästä Pyhän Hengen lahjasta.
 
"Kiitokset upeista sivuistasi. 'Tie pelastukseen' -paketti muutti elämäni lopullisesti. Olen muitakin sivustoja tutkinut jo muutamia vuosia, mutta tämä oli muutoksentekijä." - nimimerkki Ville
 
Lue myös artikkelisarjan kaksi edellistä osaa tästä:
 
 
Sisällysluettelo:
 
1. Pyhän Hengen lahja osana täyttä evankeliumia
2. Pyhän Hengen lahjan monet nimitykset
3. Pyhän Hengen kaksivaiheinen työ uskovassa
4. Miksi tarvitsemme Pyhän Hengen lahjaa?
5. Pyhän Hengen lahjan ulkoinen merkki
6. Maailma ei ota vastaan Pyhän Hengen lahjaa
7. Miksi tarvitsemme kielilläpuhumista?
8. Pyhän Hengen lahjan käyttäminen
9. Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen esteet
10. Ota vastaan Pyhän Hengen lahja
11. Lähteet
12. Viitteet
 
1. Pyhän Hengen lahja osana täyttä evankeliumia
 
Mikä on Pyhän Hengen lahja?
 
Saadaksemme selville mitä Pietari tarkoitti sanoessaan; "... niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt 2:38), meidän on palattava tuosta kyseisestä hetkestä ajassa kymmenen päivää taaksepäin. Silloin elettiin viimeistä hetkeä, jolloin opetuslapset saivat viettää aikaa ylösnousseen Jeesuksen seurassa. Sitä ennen Jeesus oli kuollut ristillä, noussut kolmantena päivänä ylös kuolleista ja näyttäytynyt opetuslapsille ja yli 500 muulle ihmiselle 40 päivän ajan ilmielävänä (Apt 1:3, 1. Kor. 15:6). Hän oli kohta lähdössä pois heidän luotaan. Yhtenä viimeisistä ohjeistaan Hän sanoi opetuslapsilleen: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen" (Apt 1:4-5).
 
Tämän jälkeen Jeesus kohotettiin opetuslasten nähden taivaisiin ja pilvi vei Hänet pois heidän näkyvistään. Opetuslapset varmasti ihmettelivät, mitä Jeesuksen lupaus Pyhän Hengen kasteesta tarkoitti. Mitä ikinä se tulisikaan olemaan, he tottelivat Häntä ja menivät odottamaan lupauksen täyttymistä yläsaliin, missä he tavallisesti oleskelivat. Heidän kanssaan siellä olivat myös heidän vaimonsa, Mattias, Joosef, sekä Jeesuksen äiti ja veljet (Apt 1:14, 23). Yhteensä paikalla oli väkeä noin 120 henkeä (Apt 1:15). Kun he olivat odottaneet kymmenen päivää, koitti lopulta helluntai. Sinä aamuna noin kello yhdeksältä lupaus Pyhän Hengen kasteesta lopulta toteutui: "tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi" (Apt 2:1-4).
 
 
Kun yhtäkkiä noin 120 koolla olevaa ihmistä alkoivat samanaikaisesti puhua eri kielillä, tilanne muistutti varmasti hyvin läheisesti Esran kirjan erästä tapahtumaa, kun "kansa nosti suuren riemuhuudon... eikä voitu erottaa raikuvaa riemuhuutoa kansan äänekkäästä itkusta; sillä kansa nosti suuren huudon, niin että huuto kuului kauas" (Esr 3:11, 13). Ja kun helluntaina yläsalissa "tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa" (Apt 2:6). Joidenkin paikalle ihmettelemään kokoontuneiden mielestä tilanne näytti niin omituiselta, että he alkoivat pilkata heidän olevan juovuksissa: "toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: 'He ovat täynnä makeata viiniä'" (Apt 2:13). Ihmettelijöiden joukossa oli myös juutalaisia pyhiinvaeltajia kaikista kansoista, jotka olivat asettuneet Jerusalemiin helluntaijuhlan ajaksi. He hämmästyivät kuullessaan, että nämä ihmiset puhuivat heidän omia kieliään, vaikka monet puhujista olivat oppimattomia ja lukutaidottomia ihmisiä, jotka eivät luonnostaan osanneet kyseisiä kieliä: "he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: 'Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?'" (Apt 2:6-8).
 
Olemme nyt tulleet ajankulussa takaisin siihen hetkeen, jossa Petari astuu esiin ja alkaa julistaa väkijoukolle täyttä evankeliumia. Nyt näemme, millainen tapahtumaketju on johtanut tähän tilanteeseen. Sitä vasten ymmärrämme myös, mitä Pietari tarkoittaa Pyhän Hengen lahjan saamisella. Kyse on samasta asiasta mitä Jeesus ja Johannes Kastaja kutsuivat Pyhän Hengen kasteeksi. Sen lisäksi samaa tapahtumaa nimitettiin Pyhällä Hengellä täyttymiseksi, Pyhän Hengen lupaukseksi, Pyhän Hengen vuodatukseksi ja tulemme vielä huomaamaan, että monia muitakin nimityksiä löytyy. Ihmisten puhuessa taustalla kielillä, Pietari selittää ihmettelevälle väkijoukolle, että tämä mitä he näkevät ja kuulevat, on profeetta Joelin kautta annetun profetian täyttymys, missä Jumala on luvannut vuodattaa Henkensä.
 
Apt 2:14 Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.
15 Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.
16 Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
17 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.
18 Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.

Apt 2:33 Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette.
 
Kun väkijoukko kuunteli Pietarin julistusta, kysyivät he; "mitä meidän pitää tekemän?" (Apt 2:37). He siis tahtoivat tulla osalliseksi samoista asioista kuin Pietari ja ne 120 yläsalissa ollutta opetuslasta. Pietarilla oli heille vastaus: täysi evankeliumi. Hän käski heidän tehdä parannuksen ja ottaa kasteen, ja lisäsi vielä samaan hengenvetoon, että silloin hekin saavat tämän saman Pyhän Hengen lahjan, kuten näille noin 120:lle parannuksen tehneelle ja kasteella käyneelle opetuslapselle oli juuri käynyt: "sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu" (Apt 2:39). Sillä tavoin opetuslasten luku lisääntyi sinä päivänä noin 3000 hengellä. He kaikki tekivät parannuksen, ottivat kasteen ja saivat Pyhän Hengen lahjan.
 
Apt 2:37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".
41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
 
Pyhän Hengen lahja pysyi jatkossakin erottamattomana osana täyttä evankeliumia, sillä sitä ei oltu tarkoitettu ainoastaan kaikille helluntaipäivänä Jerusalemissa uskoon tulleille ihmisille, vaan myös "kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu" (Apt 2:39). Jumala lupaa: "minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle" (Apt 2:17). Myös Paavali, joka ei ollut itse mukana helluntaipäivän tapahtumissa, parannuksen tehtyään ja kasteen otettuaan sai Pyhän Hengen lahjan. Ananias saapui hänen luokseen Jumalan lähettämänä ja kertoi tulleensa, jotta​ "tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä" (Apt 9:17).
 
Paavali lähti kulkemaan läpi ylämaakuntien, satojen kilometrien päähän Jerusalemista. Kun hän tapasi uusia uskovia, aivan ensimmäiseksi hän kysyi heiltä: "saitteko Pyhän Hengen silloin, kun tulitte uskoon?" (Apt 19:2). Jos vastaus oli epäröivä, hän laittoi kätensä heidän päälleen ja silloin Pyhä Henki tuli heihin ja he alkoivat puhua kielillä. Myöhemmin kirjoittaessaan korinttolaisille Paavali liitti Pyhän Hengen lahjan selvästi kaikkia uskovia yhdistäväksi asiaksi parannuksen teon ja kasteen ohella: "me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä" (1. Kor. 12:13). Paavali näki selvästi tarpeelliseksi, että kaikki uskovat kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina saavat tulla osalliseksi samasta mikä oli tapahtunut ensimmäisille uskoville helluntaipäivänä Jerusalemissa.
 
2. Pyhän Hengen lahjan monet nimitykset
 
"Rakkaalla lapsella on monta nimeä"
 
Kuten jo aikaisemmin huomioimme, Raamattu käyttää Pyhän Hengen lahjasta monia hyvin rikkaita ja jopa dramaattisia kielikuvia. Kun tutkitaan näiden kielikuvien asiayhteyksiä, voidaan niiden välille vetää selvästi yhtäläisyysmerkit. Jokainen nimitys vastaa omalla ainutlaatuisella tavallaan kysymykseen siitä, mitä kaikkea Pyhän Hengen lahja tarkoittaa. Tulemme seuraavaksi käymään läpi joitakin niistä.
 
Kaikkien nimitysten kohdalla kyse on samasta asiasta, vaikka tosin eräs pieni ero löytyy. Kukaan ei esimerkiksi saa Pyhän Hengen lahjaa, Pyhän Hengen kastetta tai Pyhän Hengen lupausta monta kertaa, vaan näillä nimityksillä kuvataan aina laadultaan ensimmäistä kokemusta. Sen sijaan laadultaan ensimmäisestä ja sitä seuraavista saman asian kokemisista käytetään esimerkiksi nimityksiä Pyhällä Hengellä täyttyminen ja Pyhän Hengen päälle tulo.
 
Selvennän tätä asiaa vertauksella. Ajattele että maistat uunilohta ensimmäistä kertaa elämässäsi. Sen jälkeen et voi enää maistaa uunilohta samalla tavalla, koska tiedät miltä se maistuu. Aina kun syöt uunilohta ensimmäisen maistamiskokemuksesi jälkeen, maku on sama, mutta saat kokea sen uudelleen. Pyhän Hengen lahjalla, kasteella ja lupauksella tarkoitetaan sitä ensimmäistä kokemusta. Pyhällä Hengellä täyttymisellä ja päälle tulolla puolestaan kuvataan tätä samaa asiaa yleisesti, tarkoittaen joko ensimmäistä tai sitä seuraavia saman asian kokemisia.
 
 
Pyhän Hengen lahja ja Pyhän Hengen lupaus
 
Näillä nimityksillä Raamattu alleviivaa vastaansanomattomalla tavalla sitä, että Pyhän Hengen lahja todellakin on lahja, ja siksi sen saamisen edellytyksenä ei koskaan voi olla ihmisen oma ansio. Mikä parasta, Pyhän Hengen lahja on sellainen lahja, jota Jumala ei ole luvannut antaa vain harvoille, vaan "kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu" (Apt 2:39). Pietari lupasi että se on lahja Jumalalta niille, jotka ovat tehneet parannuksen ja ottaneet kasteen: "tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen... niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt 2:38).
 
Pyhän Hengen kaste
 
Pyhän Hengen lahjan nimittäminen kasteeksi saattaa aiheuttaa hämmennystä, sillä Raamattu opettaa, että on vain "yksi kaste" (Ef. 4:5). Pyhän Hengen kaste ja vesikaste ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, sillä ne tapahtuvat Raamatussa eri aikoina. Heprealaiskirje puhuu kasteista monikossa ja sanoo, että "oppi kasteista" kuuluu Kristuksen opin alkeisiin (Hepr. 6:2). Jos siis joku opettaa että Pyhän Hengen kaste tapahtuu vesikasteessa, ei hän ole vielä ymmärtänyt kaikkia Jeesuksen opetuksen alkeita. Ensimmäistä kertaa Pyhän Hengen kaste-nimitystä käytti Johannes Kastaja. Kastajana hän puhui tietysti kasteesta, kuten Daavid paimenena runoili paimentamisesta (Ps. 23). Myös Jeesus puhui kalastajille käyttäen heidän omaa termistöään: "minä teen teistä ihmisten kalastajia" (Mark 1:17). Kuolemastaan ja hautaamisestaan Hän sanoi: "minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!" (Luuk. 12:50). Raamatun ihmiset ovat aina käyttäneet Jumalan ihmeistä ympäristölle ja ajalle sopivia, mahdollisimman kuvaavia ilmaisuja. Siksi Pyhän Hengen kaste ei tietenkään ole kaste sanan varsinaisessa merkityksessä, kuten ei myöskään Jeesuksen tuleminen "kasteella kastetuksi". On vain "yksi kaste" (Ef. 4:5), kuten Raamattu opettaa, ja se tapahtuu vedessä. Oppi "kasteista" (Hepr 6:2) pitää sisällään yhden varsinaisen kasteen sekä Pyhän Hengen kasteen.
 
Pyhällä Hengellä täyttyminen ja Pyhän Hengen vuodatus
 
Raamattu kuvaa ihmisiä astioina. Kun ihminen puhdistaa itsensä Jeesuksen veressä ja alkaa kasvaa uskossa, hänen päämääränään on olla "astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis" (2. Tim 2:21). Meissä uskovissa on Jeesus Kristus, kirkkauden toivo (Kol. 1:27), josta sanotaan myös: "tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä" (2. Kor 4:7). Sen lisäksi että meidät on puhdistettu jaloa käyttöä varten ja meihin on talletettu aarteena Jeesus Kristus, Jumala tahtoo vuodattaa meihin Henkensä niin että täytymme Hänestä ylitsevuotavasti. Tulemme tässä artikkelissa huomaamaan Raamatun kokonaisopetuksen pohjalta sen, että tällainen täyttyminen vaikuttaa voimakkaasti siihen, että Jumalan astiasta tulee entistä enemmän "isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis" (2. Tim 2:21).
 
 
3. Pyhän Hengen kaksivaiheinen työ uskovassa
 
Kumpi on pelastuksen edellytys: Pyhän Hengen lahja vai Pyhän Hengen sinetti?
 
On tärkeää ymmärtää, että Pyhän Hengen sinetti ei ole sama asia kuin Pyhän Hengen lahja. Niiden tehtävä ja ilmenemismuoto ovat toisiinsa verrattuna täysin erilaiset. Pyhän Hengen sinetti saadaan aina uudestisyntymässä, mutta Pyhän Hengen lahja voidaan saada vasta uudestisyntymän jälkeen. Pyhän Hengen sinetin tehtävä on olla ihmisessä todistuksena siitä, että hän on Jumalan lapsi ja ikuisen elämän perillinen, mutta Pyhän Hengen lahja annetaan ihmiselle siksi, että hän saisi voiman olla Jeesuksen todistaja. Pyhän Hengen lahja ei siis ole pelastuksen edellytys, mutta se kuuluu jokaiselle pelastuneelle, eli jokaiselle jossa on Pyhän Hengen sinetti. Jos olet uudestisyntynyt, sinulla on Pyhän Hengen sinetti sydämessäsi, mutta ei välttämättä Pyhän Hengen lahjaa. Mutta vaikka sinulla ei vielä olisikaan Pyhän Hengen lahjaa, sinun ei tarvitse sen vuoksi olla huolissasi pelastuksestasi.
 
Ef. 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi.
 
Ef. 4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
 
2. Kor 1:22 joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.
 
Room 8:16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
 
Room 8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
 
Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
 
1. Joh. 4:13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
 
Tiit. 3:5 hän pelasti meidät [...] Pyhän Hengen uudistuksen kautta [...] (RK 2012)
 
Osallisuus Pyhään Henkeen sinettinä ja lahjana
 
Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat läpi koko Raamatun ihmeellisessä yhteistyössä keskenään. Kun Isä toimii, ovat Poika ja Pyhä Henki siinä mukana. Kun Poika toimii, ovat Isä ja Pyhä Henki siinä mukana. Kun Pyhä Henki toimii, ovat Isä ja Poika siinä mukana. Raamatussa esimerkiksi sanotaan, että "Alussa loi Jumala taivaan ja maan" (1. Moos. 1:1), mutta toisaalla Jumala sanoo Pojalleen; "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja" (Hepr 1:10), sillä "kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen" (Kol 1:16). Myös Pyhä Henki, joka alussa "liikkui vetten päällä" (1. Moos 1:2), oli mukana luomisessa: "Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut" (Job 33:4) ja "Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä" (Ps. 33:6).
 
Kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki vaikuttivat yhteistyöllään luomisen, samoin he vaikuttavat yhteistyöllään myös uudestisyntymisen. Uudestisyntyminen ei tapahdu siis ainoastaan Pojasta (1. Piet 1:23, Jaak 1:18, Joh. 1:14), vaan myös Isästä (Joh 1:12-13) ja Pyhästä Hengestä (Joh 3:6). Vaikka otamme uudestisyntymässä vastaan ensisijaisesti Pojan, Raamattu sanoo; "joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä" (1. Joh 2:23), ja Poika sanoo; "joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt" (Joh 13:20). Samoin myös Pyhä Henki on lähetetty meille Jeesuksen nimessä (Joh 14:26). Olemme siis uudestisyntymästämme saakka Jeesuksen kautta "Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet" (Hebr 6:4). Siitä hetkestä lähtien kun uudestisynnyimme, kehostamme tuli Pyhän Hengen temppeli ja sama Pyhä Henki, joka herätti Hänet kuolleista, tuli asumaan myös meihin.

Room. 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
 
Ef. 2:5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa [...]
 
1. Kor. 3:16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
 
1. Kor. 6:19 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
 
Raamattu sanoo: "jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa" (Room 8:9). Me jotka olemme ottaneet vastaan Kristuksen, olemme tulleet Hänen kauttaan osallisiksi Hänen Pyhästä Hengestään, eli Kristuksen Hengestä. Osallisuutemme Pyhään Henkeen alkaa uudestisyntymässä Pyhän Hengen sinettinä ja laajenee kun saamme Pyhän Hengen lahjan. Pyhän Hengen sinetissä on kyse Jeesuksen vastaanottamisen kautta saadusta osallisuudesta Pyhään Henkeen (Hebr 6:4), mutta kun saamme Pyhän Hengen lahjan, siinä on kyse itse Pyhän Hengen vastaanottamisesta (Apt 19:2). Silloin emme saa enää vain Kristuksen Henkeä, Pyhän Hengen sinettiä, osallisuutta Pyhään Henkeen tai profeetta Elisan tavoin Hengen osaa (2. Kun. 2:9), vaan Pyhä Henki itse tulee meihin ja meidät vuodatetaan ylitsevuotavasti täyteen Häntä itseään. Kun Jeesus sai Pyhän Hengen lahjan, se ei tapahtunut mitalla (Joh 3:31-35). Sen jälkeen Jeesuksesta voitiin sanoa: "Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta" (Luuk 4:1). Ensin siis saamme sinettinä Henkeä (1. Joh. 4:13) ja sen jälkeen lahjana koko Hengen (Apt 1:8).
 
 
Paavali kysyi Efesossa tapaamiltaan opetuslapsilta: "saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" (Apt 19:2). Heidän vastauksensa oli kielteinen. Tässä on tärkeää huomata, että Raamattu kutsuu heitä opetuslapsiksi ja uskoon tulleiksi. He olivat siis ilmiselvästi uudestisyntyneitä ja pelastuksen tiellä vaeltavia Jumalan lapsia. Heistä Paavali kirjoitti kirjeessään: "Hänessä (Jeesuksessa) on teihinkin... uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena" (Ef 1:13-14). Tietenkin Paavali ymmärsi tämän, mutta siitä huolimatta hän näki tarpeelliseksi kysyä heiltä, että olivatko he saaneet Pyhän Hengen. Sana saitteko, tulee muinaiskreikan sanasta elabete, johon sisältyy myös ajatus vastaanottamisesta [14]. He olivat siis ottaneet vastaan Jeesuksen ja tulleet Hänen kauttaan osallisiksi Pyhästä Hengestä, mutta he eivät olleet vielä ottaneet vastaan itse Pyhää Henkeä. Paavali olisi voinut yhtä hyvin kysyä heiltä; "oletteko täyttyneet Pyhällä Hengellä?", "oletteko saaneet Pyhän Hengen kasteen?" tai "onko päällenne tullut Pyhä Henki?". Paavali laittoi kätensä heidän päälleen ja he saivat sen, mikä heiltä puuttui: "tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä" (Apt 19:6).
 
Apt 19:1 Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
2 Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
3 Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
4 Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
 
Kun Jumala loi ihmisen, Hän "puhalsi hänen sieramiinsa elämän Hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" (1. Moos 2:7). Ihminen luotiin ikuista elämää varten, mutta syntiinlankeemuksen myötä Aadam ja Eeva menettivät elämän Hengen, ja he kuolivat hengellisesti, "sillä synnin palkka on kuolema" (Room 6:23). Kaikki ihmissukuun syntyneet ovat langenneet samaan kuoleman tilaan. Mutta kun Jeesus kuoli ja nousi ylös, avautui ihmisille Hänen kauttaan ensimmäistä kertaa mahdollisuus uudestisyntyä taas ikuisen elämän perilliseksi. Pietari kertoo hänen ja muiden Jerusalemissa olleiden opetuslasten uudestisyntymästä seuraavasti: "Isä... on uudestisynnyttänyt meidät... Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta" (1. Piet 1:3). Kuolleista noussut Jeesus ilmestyi Pietarille ja muille opetuslapsille, "puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: 'Ottakaa Pyhä Henki'" (Joh 20:22). Varmasti he myös ottivat, sillä Jeesus puhalsi heihin saman ikuisen elämän Hengen, joka puhallettiin ensimmäiseen ihmiseen paratiisissa. Sillä hetkellä opetuslapset uudestisyntyivät, ja Pyhän Hengen tuulet alkoivat puhaltaa heidän elämässään (Joh 3:8). Tämä ikuisen elämän Henki on sama asia kuin Pyhän Hengen sinetti, "joka on meidän perintömme (ikuisen elämän) vakuutena" (Ef 1:13). Opetuslapsilta kuitenkin puuttui vielä jotain, jota Jeesus käski jäädä odottamaan sanoen: "teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen" (Apt 1:5).
 
Kun Filippus julisti samarialaisille evankeliumia, he ottivat yksimielisesti hänen sanansa vastaan, uskoivat evankeliumin ja menivät kasteelle. Kaupungissa syntyi suuri ilo, sillä ihmiset olivat saaneet syntinsä anteeksi ja päässeet rauhaan Jumalan kanssa. Siitä hetkestä lähtien he olivat uudestisyntyneitä ja pelastuksen tiellä vaeltavia Jumalan lapsia, joihin oli uskoviksi tultuaan pantu Pyhän Hengen sinetti ikuisen elämän perinnön vakuudeksi (Ef 1:13-14). Pyhästä Hengestä voitiin kuitenkin sanoa, että "hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä" (Apt 8:16). "Hän" viittaa nimenomaan Pyhään Henkeen itseensä. He eivät siis olleet ottaneet vastaan Pyhää Henkeä sanan varsinaisessa merkityksessä. Yhtä hyvin heistä olisi voitu sanoa; "yksikään heistä ei ollut vielä täyttynyt Pyhällä Hengellä". Kun Pietari ja Johannes laskivat kätensä heidän päälleen, "he saivat Pyhän Hengen" (Apt 8:17). Jos heillä olisi ollut jo uudestisyntymän ja kasteen jälkeen kaikki mitä pelastuneelle kuuluu, olisi ollut tarpeetonta lähettää Pietari ja Johannes Jerusalemista 60 kilometrin päähän samarialaisten luokse sen vuoksi, "että he saisivat Pyhän Hengen" (Apt 8:15).
 
Apt 8:5 Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta.
6 Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
7 Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani.
8 Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.
...
12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
...
14 Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
15 Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
17 Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
 
 
4. Miksi tarvitsemme Pyhän Hengen lahjaa?
 
Pyhän Hengen lahja valmistaa meidät tehtäviimme evankeliumin työssä
 
Jumala kutsuu jokaista omaansa käytännön opetuslapseuteen, evankeliumin julistamiseen ja seurakuntaruumiin rakentamiseen. Kun Jeesus antoi käskyn; "menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" (Matt. 28:19), ei Hän sanonut että se olisi helppoa, vaan päinvastoin: "menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle" (Luuk. 10:3). Ei ole ihme että koemme tehtävämme edessä ajoittain pelkoa, epäuskoa ja voimattomuutta. Evankeliumin kirjojen opetuslapset tuntuvat olevan tässä suhteessa etuoikeutettuja meihin verrattuna, sillä Jeesus oli heidän kanssaan puolustaen ja rohkaisten heitä väsymättömästi täysin ylivoimaiselta tuntuvien tehtävien täyttämisessä: "parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia" (Matt. 10:8). Meistä moni ajattelee: "jos Jeesus olisi puolustamassa minua täällä, niin kyllä minä Hänen kanssaan uskaltaisin."
 
Jeesus tiesi että Hänen poistuttuaan opetuslapset jäisivät kuin lampaat susien keskelle ilman paimenta. Toisaalta niin olisi käynyt joka tapauksessa, sillä opetuslasten määrän kasvaessa Hän olisi ollut rajoittunut puolustamaan kaikkia opetuslapsiaan samanaikaisesti kaikkialla maailman äärissä. Evankeliumi oli määrä levittää maailmaan täydellä potentiaalilla. Siksi Hän sanoi: "teille on hyväksi, että minä menen pois" (Joh 16:7). Uusi aikakausi oli alkamassa, jonka käynnistämiseksi Jeesus oli varannut opetuslapsilleen jotain uutta: "minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti" (Joh 14:16) ja Hän "on teissä oleva" (Joh 14:17). Ilman toista Puolustajaa opetuslapset eivät olleet valmiita toteuttamaan Jeesuksen lähetyskäskyä, ja siksi Hän sanoi heille: "pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta" (Luuk 24:49). Tämä voimalla pukeminen ja toisen Puolustajan lähettäminen tapahtui helluntaina: "kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Apt 1:8).
 
Jeesus ei katso meidänkään olevan valmiita toteuttamaan Hänen lähetyskäskyään ennen kuin olemme antaneet Hänen pukea päällemme voiman korkeudesta. Jos laiminlyömme Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen, meidän on turha ihmetellä miksi herätystä ei synny ja miksi lähetystyö ei etene: meiltä puuttuu voima siihen. Ilman Pyhän Hengen lahjaa saamme aikaiseksi vain keskinkertaista hedelmää. Pyhän Hengen lahja on kanava kaikkien armolahjojen saamiselle ja käyttämiselle. Siellä missä Pyhän Hengen lahja laiminlyödään, eivät myöskään armolahjat pääse lisääntymään, kasvamaan ja toimimaan täydellä potentiaalilla.
 
Kenellä tahansa terveessä uskossa vaeltavalla ihmisellä on halu kokea asioita Jumalan kanssa ja oppia tuntemaan Häntä paremmin. Tahdomme tuntea Hänen totuutensa ja löytää yhä syvemmän yhteyden Häneen. Tällainen jano Jumalan puoleen on tyypillistä erityisesti monilla äskettäin uskoon tulleilla ihmisillä. Jeesus tarjoaa janollemme täydellistä tyydytystä: "jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon" (Joh. 7:37). Kaikki on annettu meille Pyhässä Hengessä, jonka saamme ottaa lahjana vastaan. Silloin me "kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä" (1. Kor. 12:13). Pyhä Henki muistuttaa meitä kaikesta mitä Jeesus on sanonut, ja johdattaa meidät kaikkeen totuuteen. Kaikki mitä Hän antaa ja opettaa meille, tulee Jeesukselta. Hän todistaa Jeesuksesta ja kirkastaa Jeesuksen elämässämme. Jeesus ei ole poistunut keskuudestamme, vaan Hän asuu meissä Pyhän Hengen kanssa. Siksi Jeesus on luvannut meille: "katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. 28:20). Jeesus on omiensa kanssa samanaikaisesti kaikkialla. Välimatkat ja aika eivät enää rajoita Häntä, vaan Hän tahtoo Pyhän Hengen lahjan kautta valjastaa meidät käyttöönsä yhä voimallisemmin ja toimia kauttamme niin kuin Hän toimi omana aikanaan.
 
Joh 14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
 
Joh 14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
 
Joh 15:26 Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.
 
Joh 16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
 
Joh 14:12 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin (kreik. meidzona = laajemmin, enemmän)[15][16], kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,
 
Mark 16:17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."
19 Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
20 Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.
 
Helluntaipäivän tapahtumat olivat ihmeellinen taitekohta opetuslasten elämässä. Heidän pelkonsa, epäuskonsa ja voimattomuutensa, joka oli evankeliumin kirjoissa konkreettisesti läsnä, alkoi murentua ja menettää valtaansa Pyhän Hengen lahjan vaikutuksesta. He olivat Jeesuksen lähdön jälkeen kymmenen päivää lymynneet yläsalissa, mutta kun he saivat Pyhän Hengen lahjan, he astuivat ulos ja aloittivat julistustyön, jonka seurauksena jo saman päivän aikana noin 3000 ihmistä tuli uskoon. Kun aikaisemmin opetuslapset olivat epäonnistuneet riivaajan ulosajamisessa (Mark 9:18), helluntain tapahtumien jälkeen ihmiset toivat heidän eteensä "sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi" (Apt 5:16). Kaikesta voidaan nähdä, että Pyhän Hengen lahjan myötä opetuslapset olivat jollain ihmeellisellä tavalla latautuneempia ja heidän palvelustyönsä alkoi toimia täyteläisemmin.
 
Myös Jeesus näytti tässä asiassa esimerkkiä samalla tavalla kuin kasteessakin. Vaikka kaiken järjen mukaan Hän on se, joka kaikkein vähiten tarvitsee kumpaakin näistä, Hän teki omalla esimerkillään selväksi, että jokainen Hänen seuraajansa tarvitsee Pyhän Hengen lahjaa, kuten myös kastetta. Vaikka Hän sikisi Pyhästä Hengestä (Matt 1:18), Hän oli tiettävästi pidättäynyt koko siihen astisen 30 vuotta kestäneen elämänsä aikana tekemästä yhtäkään ihmetekoa, ennen kuin kasteen jälkeen "Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä" (Luuk 3:21-22). Pyhän Hengen lahjan saaminen oli Hänen elämässään taitekohta, joka käynnisti Hänen julkisen toimintansa. Jos Jeesus tahtoi antaa itsestään sen vaikutelman, että Hän tarvitsee Pyhän Hengen lahjaa elämänsä koetuksissa, kuinka paljon enemmän me sitä tarvitsemme?
 
Ottaessamme vastaan tämän saman Pyhän Hengen lahjan, meillä on lupa anoa Jumalalta samaa intoa, rohkeutta, voimaa ja uskoa evankeliumin työtä varten, mikä Jeesuksen alkuperäisillä opetuslapsilla oli. Jos kuitenkin Pyhän Hengen lahjan saatuamme emme saakaan aikaiseksi yhden päivän herätystä, jossa pelastuu 3000 ihmistä, emme saa pettyä Pyhään Henkeen. Vika ei ole Hänessä, sillä kyseessä on sama Pyhä Henki joka tuli opetuslapsiin helluntaina Jerusalemissa. 2000 vuoden historia ei ole laimentanut Häntä pisaraakaan. Lukiessamme Raamatusta helluntaipäivän tapahtumia, saamme luottaa siihen että "Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin" (Apt. 11:17). Meillä on tänäkin päivänä lupa olla yhtä latautuneita kuin Jeesuksen opetuslapset aikoinaan. Jos kokemuksemme kuitenkin puhuu jotain muuta, se johtuu siitä, että edellä mainitut opetuslapset olivat jo muutaman vuoden ajan olleet maailman parhaimmassa "raamattukoulussa", eli kokopäiväisessä opissa Jeesuksen kanssa. He olivat jo ennestään oppineet ja kokeneet monia asioita, joita me vasta alamme vähitellen käsittää. He olivat lähtökohtaisesti paljon valmiimpia kuin me. Siksi Pyhän Hengen lahja sai heti toimia heissä niin suurella voimalla.
 
Pyhän Hengen lahja valmistaa meidät kohtaamaan vainoja
 
Kun apostolit lähtivät julistamaan evankeliumia, joutuivat he pian hallitsijoiden ja neuvostojen eteen, ja nämä "pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään" (Apt 5:40). Kuka tahansa olisi lähtenyt paikalta nöyryytettynä ja peloissaan, mutta "he lähtivät pois neuvostosta iloissaan" (Apt 5:41). He jatkoivat evankeliumin julistamista uhkauksista huolimatta. Kun Paavali ja Silas otettiin kiinni, "päälliköt revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla... ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen" (Apt 16:22). Siellä piestynä, kaikkein sisimmässä vankityrmässä ja jalkapuuhun laitettuna kuka tahansa olisi viimeistään yön koittaessa joutunut kivun ja ahdistuksen valtaan, mutta "keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä" (Apt 5:25).
 
 
Mikään muu kuin Pyhä Henki ei voinut aiheuttaa tällaista olosuhteista riippumatonta evankeliumin voittokulkua ja iloa Herrassa. Juuri siitä Jeesus oli ennalta puhunut sanoessaan: "teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni" (Mark 13:9) ja "älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki" (Mark 13:11).
 
Eräs kuuluisimmista tällaisista puheista syntyi, kun Stefanus, mies "joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä" (Apt 6:5), raastettiin väittelemään neuvoston eteen, koska hän "täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa" (Apt 6:8). Väittelijöistä sanotaan, että "he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui" (Apt 6:10). Stefanus puhui täysin sulavasti, ennakkoon harjoittelematta ja pelottomasti väkijoukon edessä, joka täynnä vihaa kiristeli hänelle hampaitansa ja uhkui raivoa häntä kohtaan. Puheen loputtua "täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin... ja sanoi: 'Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella'" (Apt 7:55-56). Sen seurauksena he "huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä" (Apt 7:57). Ihmisten paiskoessa suuria kivenmurikoita hänen päälleen "hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: 'Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!' Ja sen sanottuaan hän nukkui pois" (Apt 7:60).
 
 
Stefanus oli ensimmäinen kristitty marttyyri. Erään arvion mukaan nykyään noin 7000 kristittyä vuodessa jakaa Stefanuksen kohtalon uskonsa vuoksi [17]. Määrä kasvaa jatkuvasti. Jopa 80% kaikista uskon vuoksi vainotuista ihmisistä ovat kristittyjä, ja olemme näin ollen koko maailman vainotuin ihmisryhmä [18]. Vaikka fyysistä väkivaltaa harjoitetaan uskovia kohtaan Suomessa toistaiseksi hyvin vähän, täälläkin monet uskovat joutuvat kouluissa ja työpaikoilla päivästä toiseen nielemään maailman pölyjä eläen ilmapiirissä, jossa uskonasiat ovat tabuja, jotka kuuluu pitää henkilökohtaisina. He ovat kätkeneet uskonsa ja pitävät sitä säästöliekillä, yrittäen säilyttää sen viimeisiä rippeitä erilaisten sosiaalisten paineiden ja kaikkialla ympärillä rehottavan synnin ja jumalanpilkan keskellä.
 
Jeesus sanoi, että viimeisinä päivinä laittomuus pääsee valtaan ja useimpien rakkaus kylmenee (Matt. 24:12) ja "ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat" (Luuk. 8:13). On sanomattakin selvää, että tällainen rakkauden kylmeneminen ja hengellisyyden kuivuminen on seurausta siitä, että uskovat eivät ole virittäneet palavaksi Pyhän Hengen tulta, joka voisi roihutessaan sulattaa sydämiä ja paljastaa villipetojen juonia. Pyhän Hengen lahjalla ei ole osaa valtavirtakristillisyyden evankeliumissa, vaan se on unohdettu, vaikka sitä tarvittaisiin tänä päivänä enemmän kuin koskaan.
 
Jeesus vertasi viimeisten päivien seurakuntaa kymmeneen neitsyeeseen, jotka lähtevät Häntä vastaan öljylamput mukanaan. Viisi heistä ottivat lamppuihinsa öljyä, mutta toiset viisi eivät. Yön koittaessa he kaikki nukahtivat, mikä kuvastaa hyvin tämän päivän tilannetta, jossa ihmiset ovat vaipuneet hengellisessä mielessä uneliaisuuteen. Elämme aikaa, jossa aamu on jo valkenemassa, monet hierovat silmiään ja korviimme kuuluu huuto; "Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan" (Matt 25:6). Näemme sähkötolpissa 50 metrin välein toistuvan tekstin: "JEESUS TULEE! OLETKO VALMIS?... JEESUS TULEE! OLETKO VALMIS?... JEESUS TULEE! OLETKO VALMIS?...", mutta kuka kertoo meille, mitä meidän tulee tehdä ollaksemme valmiita? Evankeliumista on tehty uskontoa, filosofiaa, kulttuuria ja bisnestä, mutta keneltä me saamme oikean vastauksen kun kysymme; "mitä meidän pitää tekemän?" (Apt 2:37), ellemme hae sitä oikeasta lähteestä? Meidän tulee herätä valvomaan omaa tilaamme Jumalan edessä ja laittaa lamppumme kuntoon palaamalla alkuperäiseen täyteen evankeliumiin.​
 
 
Matt 25:1 "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2 Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3 Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
 
Neitsyet ja heidän öljylamppunsa kuvaavat uskovia ja heidän vaellustaan. Niillä uskovilla joiden sydämessä on Jeesus ja Pyhän Hengen sinetti, on lamppunsa sydämessä ehtymätön öljyn lähde, joka kostuttaa sydänlankaa ja pitää liekin elossa. Jos omaa vaellusta on herätty valvomaan, ettei lampun pieni liekki pääse sammumaan eksytysten tuulissa, se riittää valaisemaan tien taivasten valtakunnan porteille saakka. Vertauksen viisi tyhmää neitsyttä lähtivät kuitenkin vaeltelemaan pimeydessä ja ostelemaan öljyä kauppiailta. Heidän hankkimansa öljy ei ollut peräisin Jumalalta, vaan uskonnosta, filosofiasta, kulttuurista ja bisneksestä, sillä viritettyään lamppuihinsa tulen ja tultuaan taivaan porteille, Jeesus sanoi heille: "minä en tunne teitä" (Matt 25:12). Heidän esikuvinaan Vanhan Liiton puolella olivat Naadab ja Abihu, jotka "ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä" (3. Moos 10:1). Heidän tekonsa vuoksi "lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä" (3. Moos 10:2).
 
 
Sillä uskovalla, jolla on Pyhän Hengen lahja, lamppu on vuodatettu täyteen Jumalalta saatua öljyä. Jeesus sanoi: "hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat... sen Hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen" (Joh 7:39). Sellaisen uskovan lampussa ei ole tilaa väärälle öljylle eikä se pala säästöliekillä, vaan lampun tuli valaisee pimeässä maailmassa pitkälle, paljastaen villipedot ja kaupustelijat jo kaukaa. Tämän tulen Jeesus tahtoo leviävän koko maailmaan: "tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!" (Luuk 12:49). Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta, että "hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella" (Luuk 3:16). Ensimmäisenä tämän tulikasteen saivat helluntaina yläsalissa olleet ihmiset, kun "he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle" (Apt. 2:3).
 
 
5. Pyhän Hengen lahjan ulkoinen merkki
 
Pyhän Hengen lahja tulee kuultavalla ja nähtävällä tavalla
 
Seuraavaksi käymme Uudesta Testamentista läpi perusteellisesti kaikki tilanteet, joissa:
 
1) ihmiset kokevat ennenaikaisen ja ainutlaatuisen Pyhällä Hengellä täyttymisen
2) ihmiset vastaanottavat Pyhän Hengen lahjan
3) ihmiset jotka ovat jo vastaanottaneet Pyhän Hengen lahjan, täyttyvät uudelleen Pyhällä Hengellä
 
Tulemme huomaamaan, että niiden ihmisten kohdalla, jotka vastaanottavat Pyhän Hengen lahjan, esiintyy aina kuultavissa ja nähtävissä oleva ulkoinen merkki. Se ei jätä paikalla oleville ihmisille koskaan arvailujen varaan sitä, onko Pyhän Hengen lahja otettu vastaan vai ei. Tutkiessamme Pyhän Hengen lahjan ulkoista merkkiä, meidän tulee ymmärtää, että Raamatun opillinen rakenne on mosaiikkitaulun kaltainen. Jos tuijotamme liian läheltä yhtä kohtaa, näemme vain osan kokonaisuudesta. Silloin ymmärrykseemme jää aukkoja. Jos sen sijaan katsomme sitä kauempaa, näemme sen eri osien yhdistyvän yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi. Siitä lapsikin löytää "punaisen langan" ja osaa kertoa mitä se esittää.
 
Jos esimerkiksi tutkimme kastetta pelkästään Paavalin kääntymyksen pohjalta, opimme että kasteen ottaminen liittyy jollain tavalla syntien pois pesemiseen: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi" (Apt 22:16). Ymmärrykseemme kuitenkin jää valtavia aukkoja, sillä emme tiedä miltä kaste näyttää ja mitä siinä tapahtuu. Saattaisimme kyseisen jakeen pohjalta kehitellä esimerkiksi opin, jonka mukaan 1. kaste kuuluu vain miehille, 2. kasteessa kuuluu nousta seisomaan ja 3. kastettavan on huudettava avukseen Jumalaa niin kauan kunnes hänen päälleen tulee taivaasta vettä. Kaiken tämän pysyy perustelemaan Apostolien tekojen jakeella 22:16. Kun sen sijaan katsomme Raamatusta kaikkia muitakin kasteesta kertovia tilanteita, meille muodostuu asiasta aukoton kokonaiskuva. Sen jälkeen meillä ei ole myöskään tilaa kehitellä omia oppejamme ja johtopäätöksiämme. Meille ei esimerkiksi tulisi mieleenkään väittää, että Paavali olisi kastettu jollain muulla tavalla kuin upottamalla ja johonkin muuhun nimeen kuin Jeesuksen nimeen.
 
Profeetta Joelin profetia
 
Jos tutkisimme Pyhän Hengen lahjaa pelkästään Joelin profetian pohjalta, ajattelisimme että aina kun ihmiset saavat Pyhän Hengen lahjan, sen ulkoisena merkkinä he "ennustavat", "unia uneksuvat" ja "näkyjä näkevät" (Joel 2:28). Sen perusteella väittäisimme, että niillä joilla ei ole tällaista kokemusta, ei voi olla Pyhän Hengen lahjaa. Emme myöskään voisi tietää mistä merkistä voimme erottaa Pyhän Hengen lahjan saaneet ihmiset niistä, joilla nämä samat merkit ilmenevät jo ilman Pyhän Hengen lahjaa. Nimittäin jo satoja vuosia ennen Pyhän Hengen lahjan vuodatusta Vanhan Liiton pyhät, mukaan lukien tietysti myös Joel itse, ennustivat, uneksuivat unia ja näkivät näkyjä (Hes. 39:1, Nah. 1:1, Dan. 7:1). Jopa jumalattomat Baabelin Nebukadnessar ja Egyptin Faarao saivat Jumalalta profetaalisia unia (Dan 2:1, 1. Moos. 41:1). Mikään näistä ei siis ole ehdottoman varma Pyhän Hengen lahjan ulkoinen merkki.
 
Jeesuksen kasteen jälkeiset tapahtumat
 
Jos tutkisimme Pyhän Hengen lahjaa pelkästään Jeesuksen kasteen jälkeisten tapahtumien pohjalta, ajattelisimme että aina kun ihminen saa Pyhän Hengen, sen ulkoisena merkkinä nähtäisiin "Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä" (Matt 3:16). Sen perusteella väittäisimme, että niillä joilla ei ole tällaista kokemusta, ei voi olla Pyhän Hengen lahjaa. Jäisimme odottamaan ja anomaan Jumalalta tätä merkkiä. Meidän on ymmärrettävä, että Jeesuksen kokemus oli ennenaikainen ja siksi se oli muihin täyttymiskokemuksiin verrattuna täysin poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen. Varsinainen Pyhän Hengen lahja vuodatettiin maan päälle vasta vuosien kuluttua helluntaina.
 
Muut tilanteet, joissa ihmiset kokevat ennenaikaisen ja ainutlaatuisen Pyhällä Hengellä täyttymisen
 
Ennenaikaisia ja ainutlaatuisia Pyhällä Hengellä täyttymisiä on Raamatussa muitakin. Esimerkiksi Johannes Kastajasta sanotaan, että hänet on "täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta" (Luuk. 1:15). Maria täyttyi Pyhällä Hengellä kun Jeesus sikisi hänen kohdussaan Pyhästä Hengestä: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi" (Luuk 1:35). Elisabetista, joka oli Johannes Kastajan äiti, sanotaan: "kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä" (Luuk 1:41).
 
 
Myös Johannes Kastajan isä Sakarias "täytettiin Pyhällä Hengellä" (Luuk 1:64). Näistäkään tapauksista emme voi rakentaa oppia, jonka mukaan joku muu kuin Johannes Kastaja voisi jo kohdusta saakka olla Pyhällä Hengellä täytetty, tai että joku muu kuin Maria voisi tulla neitsyenä raskaaksi täytyttyään Pyhällä Hengellä, tai että joku muu kuin Elisabet voisi täyttyä Pyhällä Hengellä Marian tervehdyksen kuultuaan. Näissä tapauksissa tosin Elisabetin ja Sakariaksen kohdalla Pyhällä Hengellä täyttymisen ulkoisena merkkinä oli myös profetoiminen (Luuk 1:42, 64), mutta kuten jo aikaisemmin totesimme, ei sekään ole Pyhän Hengen lahjan ehdottoman varma ulkoinen merkki.
 
Pelkästään profeetta Joelin profetiaa tai harvoille tarkoitettuja, ennenaikaisia ja ainutlaatuisia täyttymiskokemuksia tutkimalla emme siis saa muodostettua kokonaiskuvaa, jonka perusteella voisimme pitävästi tunnistaa miltä Pyhän Hengen lahja näytti ja kuulosti siellä, missä varsinainen Pyhän Hengen vuodatus oli lopulta tarkoitettu tapahtuvaksi kaikkien uskovien kohdalla, eli Uuden Liiton seurakunnan keskellä. Siksi meidän onkin tutkittava aihetta myös niistä viidestä alkuseurakunnan aikaan sijoittuvasta kohdasta, joissa Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisesta kerrotaan.
 
On myös tärkeää huomata, että vaikka Jeesuksen äiti Maria oli jo raskaaksi tullessaan kokenut ennenaikaisen ja ainutlaatuisen Pyhällä Hengellä täyttymisen, hänen tarvitsi erikseen saada Pyhän Hengen lahja siinä muodossa, missä se lopulta tuli Uuden Liiton seurakuntaan. Hän nimittäin oli mukana helluntaipäivän tapahtumissa (Apt 1:14). Kun hän oli aikaisemmin kokenut Pyhän Hengen päälle tulon ainutlaatuisena ja kertaluontoisena ihmeenä, nyt Pyhä Henki vuodatettiin maan päälle pysyväksi lahjaksi koko seurakunnan palvelusta ja varustamista varten. Ennenaikaiset täyttymiskokemukset eivät perustu seurakuntaa koskeviin Jumalan lupauksiin, mutta helluntaipäivän myötä maan päälle vuodatettu Pyhän Hengen lahja sen sijaan on koko seurakuntaa koskeva lupaus. Ennenaikaisten täyttymiskokemusten ja helluntaipäivän jälkeisen Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen välille ei siis voida vetää ehdotonta yhtäläisyysmerkkiä. Ne on osattava erottaa toisistaan. Meille tämä kokemus on luvattu sellaisena kuin se helluntaipäivän myötä alkoi ilmetä.​
 
Helluntaipäivän tapahtumat
 
Kun varsinainen Pyhän Hengen vuodatus lopulta tapahtui ja ensimmäiset Uuden Liiton uskovat saivat Pyhän Hengen lahjan, "tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää" (Apt 2:2) ja "he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle" (Apt 2:3). Vaikka Joelin profetian mukaista ennustamista, unien uneksumista ja näkyjen näkemistä ei mainita tällä kertaa tapahtuneen, siitä huolimatta Pietari osasi yhdistää tapahtumat kyseiseen profetiaan: "tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta" (Apt 2:16). Hän selitti paikalle saapuneille ihmettelijöille, että Jumala on "vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette" (Apt 2:33). Tämä heidän näkemänsä ja kuulemansa merkki, jonka vuoksi he olivat tulleet paikalle ihmettelemään, oli se, että Pyhän Hengen lahjan saaneet "alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi" (Apt 2:3). Jo noin 600 vuotta aikaisemmin profeetta Jesaja oli ennustanut tämän ilmiön tapahtuvaksi: "sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle" (Jes 28:11). Kyseisen ennustuksen Paavali yhdisti nimenomaan kielilläpuhumiseen (1. Kor 14:21).
 
Pyhän Hengen lahjan vuodattamisen yhteydessä nähty tuli-ilmiö ei sattumalta ollut nimenomaan kielten muotoinen. Raamattu käyttää samaa muinaiskreikan glossa-sanaa sekä näistä tulisista kielistä että kielilläpuhumisesta [32]. Kuten olemme tässä artikkelisarjan kolmannessa osassa jo aikaisemmin todenneet, Johannes Kastaja epäilemättä tarkoitti juuri tätä tulta kertoessaan Jeesuksesta: "hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella" (Luuk 3:16). Tätä tulta Jeesus on tullut heittämään päällemme: "tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!" (Luuk 12:49). Kun tämä tuli lopulta syttyi helluntaina, siitä lähtien uskovissa alkoi toimia merkki, josta Jeesus sanoi: "nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he... puhuvat uusilla kielillä" (Mark 16:17). Nämä helluntaipäivän tuliset kielet, joiden merkkinä oli kielilläpuhuminen, alkoi levitä heidän lähetystyönsä kautta satojen kilometrien päähän kaikkeen maailmaan.
 
 
Ananias Paavalin luona
 
Ananias sanoi tulleensa Paavalin luokse Jumalan lähettämänä: "että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä" (Apt 9:17). Tapahtumaa ei tässä yhteydessä kuvailla tarkemmin, jonka vuoksi myöskään mitään ulkoista merkkiä ei mainita. Jumala ei lähettänyt Ananiasta Paavalin luokse kuitenkaan vain odottelemaan Pyhän Hengen lahjaa ja arvailemaan sen ulkoisia merkkejä, vaan laskemaan määrätietoisesti kätensä hänen päälleen ja rukoilemaan, kunnes sai olla varma, että Pyhän Hengen lahja oli vastaanotettu. Ananias oli itse yksi Jerusalemin opetuslapsista ja saanut Pyhän Hengen lahjan. Sen vuoksi hän tietysti tiesi mitä hänen tulee odottaa Paavalin kohdalla. Paavali itse ilmoittaakin myöhemmässä vaiheessa: "minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan" (1. Kor 14:18). On ilmeistä että hänen kielilläpuhumisensa sai alkunsa hänen otettuaan vastaan Pyhän Hengen lahjan, kuten Ananiaksen ja muidenkin kohdalla oli käynyt. Itse asiassa Raamatussa ei ole yhtäkään esimerkkiä, missä kielilläpuhuminen alkaisi muulloin kuin Pyhän Hengen lahjan saamisen yhteydessä.
 
Korneliuksen kodin tapahtumat
 
Kun Korneliuksen perhekunta sai Pyhän Hengen lahjan, paikalla olleet ympärileikatut "hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin" (Apt 10:45). He tunnistivat että nyt on kyseessä Pyhän Hengen lahja, "sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa" (Apt 10:46). Kumpi ulkoinen merkki heidät vakuutti siitä, että Pyhän Hengen lahja oli vastaanotettu: kielilläpuhuminen vai Jumalan ylistäminen? Raamattu on täynnä esimerkkejä siitä, että jo Pyhän Hengen lahjan vuodatusta edeltäneenä aikana monet Jumalan palvelijat ylistivät Jumalaa. Jumalan ylistäminen ei siis tietenkään ollut se merkki, jonka vuoksi ihmiset olivat ehdottoman varmoja siitä, että Korneliuksen perhekunta oli saanut Pyhän Hengen lahjan, vaan se että he "kuulivat heidän puhuvan kielillä" (Apt 10:46).
 
Paavali efesolaisten luona
 
Kun Efeson uskovat saivat Pyhän Hengen lahjan, "he puhuivat kielillä ja ennustivat" (Apt 19:6). Ennustamisesta totesimme jo aikaisemmin profeetta Joelin profetian tutkimisen yhteydessä, ettei se ole ehdottoman varma Pyhän Hengen lahjan ulkoinen merkki. Tästä ja edellisestä tilanteesta näemme nyt, että silloin kun Pyhän Hengen lahjan saamisen yhteydessä ilmenee jokin muu Pyhän Hengen armolahja tai ilmiö kuin kielilläpuhuminen, ei se kuitenkaan ilmene kielilläpuhumisen tilalla, vaan sen ohessa. Ennustamisesta ja Jumalan ylistämisestä kumpikin ilmenee Raamatussa Pyhän Hengen lahjan ulkoisena merkkinä vain yhden kerran, ja silloinkin aina sellaisten ihmisten kohdalla, jotka puhuvat kielillä.
 
Itse asiassa lähes kaikkien armolahjojen piirteitä esiintyi Jumalan palvelijoiden keskuudessa jo Pyhän Hengen lahjan vuodatusta edeltäneenä aikana, ja esiintyy tänäkin päivänä monien uskovien keskuudessa, joilla ei ole Pyhän Hengen lahjaa. Raamatun kuvaamissa tilanteissa näiden kaikkien Pyhän Hengen armolahjojen ja ilmiöiden joukosta nousee kuitenkin säännönmukaisesti esiin kielilläpuhuminen silloin, kun on kyse Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisesta. Se oli tuore ja ennennäkemätön ilmiö, joka tuli seurakuntaan Pyhän Hengen lahjan vuodatuksessa. Sen jälkeen se on seurakunnan ensimmäisistä päivistä saakka tunnistettu Raamatussa aina Pyhän Hengen lahjan ulkoiseksi merkiksi. Toisin kuin muut armolahjat ja ilmiöt, kielilläpuhuminen on ainoa ehdottoman varma ja säännönmukainen Pyhän Hengen lahjan ulkoinen merkki, jonka alkuseurakunta odotti näkyvän ja kuuluvan silloin, kun ihminen sai Pyhän Hengen lahjan. Kielilläpuhuminen ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Uskovat eivät eläneet epämääräisessä odotuksessa sen suhteen, olivatko he jo varmasti saaneet Pyhän Hengen lahjan vai eivät.
 
Kun Pietari julisti; "te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt 2:38), ei hän tarkoittanut että "te saatte jonkin niistä monista Pyhän Hengen armolahjoista". Raamatun muinaiskreikassa Pyhän Hengen lahjasta käytetään sanaa dorean [33], kun taas armolahjoista käytetään sanaa kharisma [34]. Kielilläpuhumisen armolahja on siis jo dorean-lahjassa, mutta sen lisäksi uskoville on annettu kielilläpuhumista ja muita armolahjoja koskien kehotus: "pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti" (1. Kor 14:12), "kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo" (1. Kor 12:11) ja "niinpä saa Hengen kautta... toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä" (1. Kor 12:8-10). Kun Raamattu puhuu "eri kielillä puhumisen" lahjasta, sana eri tulee muinaiskreikan sanasta genos, joka tarkoittaa syntymä, syntyperä, suku, kansa, laji [35]. Koko kielten runsauteen kuuluu siis eri kansojen kieliä sekä enkelten kieliä (1, Kor 14:10, 13:1), joita jo ennestään Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen myötä kielillä puhuva ihminen saa pyrkiä saamaan lisää: "pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista" (1. Kor 12:31).
 
Pietari ja Johannes samarialaisten luona
 
Kun Samarian uskovat ottivat vastaan Pyhän Hengen lahjan, Simon niminen mies, joka oli hämmästyttänyt kansaa noituuksillaan, "näki, että Henki annettiin" (Apt 8:18). Hänen näkemänsä teki häneen vaikutuksen, jonka vuoksi hän yritti lahjoa apostolit rahalla ja sanoi: "antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen" (Apt 8:19). Sitä mikä tämä Simonin näkemä Pyhän Hengen lahjan ulkoinen merkki oli, ei tässä yhteydessä enää mainita. Jos väittäisimme että samarialaisten tapauksessa Pyhän Hengen lahjan ulkoisena merkkinä saattoi olla jokin muu kuin kielilläpuhuminen, yrittäisimme täyttää ymmärryksessämme olevia aukkoja jollain mikä ei ole sopusoinnussa Raamatun kokonaisuuden kanssa. Emme saa etsiä tästä aukosta tukea omille ennakkoasenteillemme. Kun tutkimme Pyhän Hengen lahjan ulkoista merkkiä, meidän tulee tutkia sitä niistä kohdista, joissa se on mainittu, eikä niistä missä sitä ei ole mainittu.
 
 
Tilanteet joissa ihmiset jotka ovat jo vastaanottaneet Pyhän Hengen lahjan, täyttyivät uudelleen Pyhällä Hengellä
 
Olemme nyt käsitelleet tilanteita, joissa ihmiset kokivat ennenaikaisen ja ainutlaatuisen Pyhällä Hengellä täyttymisen, sekä tilanteita joissa ihmiset vastaanottivat Pyhän Hengen lahjan. Raamatussa on näiden lisäksi kuvattuna kaksi tilannetta, joissa jo Pyhän Hengen lahjan vastaanottaneet ihmiset täyttyivät uudelleen Pyhällä Hengellä. Näistä ensimmäinen on tilanne, jossa Pietari ja Johannes täyttyivät uudelleen Pyhällä Hengellä muiden Jerusalemin opetuslasten kanssa: "kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti" (Apt 4:31). Toisessa tilanteessa Paavali ja Barnabas täyttyivät uudelleen Pyhällä Hengellä Antiokiassa olevien opetuslasten kanssa: "opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä" (Apt 13:52).
 
Paikan vapisemista ei ilmene missään muussa vastaavassa tilanteessa muualla Raamatussa, joten ymmärrämme sen olevan ainutlaatuinen tapahtuma, jota ei voida pitää säännönmukaisena Pyhän Hengen lahjan ulkoisena merkkinä. Mitä Jumalan sanan rohkeaan puhumiseen ja ilolla täyttymiseen tulee, Raamattu on täynnä esimerkkejä siitä, että jo Pyhän Hengen lahjan vuodatusta edeltäneenä aikana monet Jumalan palvelijat puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti ja olivat täynnä iloa. Nekään eivät siis ole ehdottoman varmoja Pyhän Hengen lahjan ulkoisia merkkejä. Pelkästään näitä tapauksia tutkimalla emme siis tiedä, minkä merkin perusteella voimme erottaa Pyhän Hengen lahjan saaneet ilontäyteiset ja rohkeat uskovat niistä, jolla ilontäyteisyys ja rohkeus ilmenevät jo ilmankin Pyhän Hengen lahjaa.
 
Sen sijaan kun katsomme jo edellä tutkimiamme tilanteita, joissa ihmiset vastaanottivat Pyhän Hengen lahjan, näemme, että nämä samat Jerusalemin opetuslapset, Johannes ja Barnabas mukaan lukien, olivat jo aikaisemmin Pyhän Hengen lahjan saatuaan alkaneet "puhua muilla kielillä" (Apt 2:3). Samoin myös Paavali, joka oli saanut Pyhän Hengen lahjan Ananiaksen käsien päälle panemisen myötä, kirjoitti: "minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan" (1. Kor 14:18).​ Kielilläpuhumista ei kuitenkaan ilmene näissä kahdessa tilanteessa, sillä niissä ei ole kyse Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisesta, vaan uudelleentäyttymisestä. Kielilläpuhuminen on "punainen lanka", joka yhdistää Raamatussa kaikkia Pyhän Hengen lahjan vastaanottaneita ihmisiä. Näin myös siitä huolimatta, että jo ennestään Pyhän Hengen lahjan vastaanottanut ja kielillä puhuva ihminen voi täyttyä ja olla täynnä Pyhää Henkeä, vaikka hän ei lakkaamatta puhuisikaan kielillä. Hän on kuin jatkuvasti täyttyvä täysinäinen kaivo, joka avaa hanan, eli suunsa, silloin kun tahtoo.
 
6. Maailma ei ota vastaan Pyhän Hengen lahjaa
 
Kuka tahtoo vaimentaa kielilläpuhumisen?
 
Olemme nyt nähneet Raamatusta, että kielilläpuhuminen on ainoa ehdottoman varma ja säännönmukainen Pyhän Hengen lahjan ulkoinen merkki, joka on tarkoitettu kaikille, eikä vain harvoille. Mutta kun siirrämme katseemme Raamatusta maailmaan ja alamme kuunnella Jumalan lupausten ja lahjojen sijasta maailman ääniä, näemme ja kuulemme asioita, jotka pyrkivät tekemään tyhjäksi aivan kaiken mitä tähän mennessä olemme Raamatusta tässäkin artikkelissa löytäneet. Riittää että ainoastaan kirjoitamme Googleen hakusanan "kielilläpuhuminen" ja alamme lukea aiheesta kirjoituksia ja keskusteluja.
 
Erityisesti tietyt uskonnolliset tahot ovat ottaneet asiakseen pyrkiä mitätöimään koko Pyhän Hengen lahjan tai ainakin rajoittamaan sen käyttöä tavoilla, jotka tekevät suurta väkivaltaa Raamatulle. Historian saatossa kirkollisten auktoriteettien toimesta on mm. kirjoitettu julkilausumia, joissa kielilläpuhumisen on julistettu olevan perkeleestä. Myös episkopaalisen kirkon piispa James A. Pike puhui paljon kielilläpuhumista vastaan, sanoen sen liittyvän jopa skitsofreniaan [37]. Hän itse sen sijaan ei nähnyt mitään väärää siinä, että hän pyrki aktiivisesti ottamaan yhteyttä kuolleeseen poikaansa ja hakeutui sen vuoksi myös meedion luokse. Pike todisti myös toistuvaa poltergeist-ilmiötä kotonaan, eikä ymmärtänyt olevansa tekemisissä vainaja- ja tietäjähenkien kanssa. [38]
 
Se että hyökkäykset kohdistuvat kaikista Pyhän Hengen ilmiöistä erityisesti kielilläpuhumista vastaan, on osoituksena siitä, että kyseessä on asia jota saatana vihaa erityisen paljon. Saatana pyrkii kaikin keinoin vaimentamaan kielilläpuhumisen, koska hän tietää, että vaimentamalla kielilläpuhuminen vaimennetaan samalla myös Pyhän Hengen lahja. Hän tietää sen olevan yksi niistä merkeistä, jonka Jeesus sanoi seuraavan "niitä, jotka uskovat" (Mark 16:17). Hän tietää myös sen, että niin kauan kuin uskovat rukoilevat kielillä, heillä on käytössään hyvin voimakas ase häntä ja hänen henkivaltojaan vastaan.
 
"Kielilläpuhuminen lakkaa"
 
Eräs Pyhän Hengen lahjaa vastaan noussut oppi on nimeltään cessationismi. Sen mukaan Pyhän Hengen lahja sekä armolahjat, kuten profetoiminen, kielilläpuhuminen ja parantaminen kuuluivat ainoastaan seurakunnan alkuvaiheeseen. He väittävät, että nämä kaikki ovat lakanneet toimimasta. Tätä oppia perustellaan jakeilla, joissa sanotaan, että "profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa" (1. Kor. 13:8). Cessationismi ei ota kuitenkaan huomioon asiayhteyttä, josta käy ilmi, että kielilläpuhumisen ja profetoimisen ohella katoavat samalla myös vajavaisuus ja tieto. Kukaan tuskin voi tänä päivänä sanoa, että vajavaisuutemme ja tietomme olisi lakannut olemasta. Todellisuudessa kielilläpuhuminen, profetoiminen ja muut Pyhän Hengen armolahjat käyvät turhiksi vasta ylösnousemuksessa, kun saamme kohdata Jeesuksen kasvoista kasvoihin.
 
Kielilläpuhumisesta on olemassa niin paljon todisteita, että on äärimmäisen sokeaa väittää sen lakanneen. Vakuuttavimpia todisteita ovat tapaukset, joissa henkilö alkaa puhua jotain tunnettua kieltä, jota hän ei itse ymmärrä eikä ole opiskellut. Tohtori Joseph W. Bergeron toteaa tuoreessa kielilläpuhumista käsittelevässä artikkelissaan, että tällaisia tapauksia on niin paljon, ettei niitä voida ohittaa olankohautuksella [47].
 
Kun 60-luvulla Kaliforniassa San Pedron luterilaisessa seurakunnassa alkoi esiintyä runsaasti kielilläpuhumista, Amerikan luterilainen kirkko lähetti tutkimusryhmän laatimaan selontekoa kyseisistä tapahtumista. Ryhmään kuului psykiatri, kliininen psykologi ja teologi. He ottivat ääninäytteen. Yksitoista vuotta myöhemmin kielilläpuhumista tutkinut psykiatri Paul Qualben esitteli kyseisen nauhoitteen luennollaan Indianan Fort Waynessa. Paikalla oli suomalainen pappi ja lähetyssaarnaaja Risto Santala, joka tunnisti kielen vanhan heprean sekä aramean sekoitukseksi. Hän translitteroi sekä käänsi nauhoitteen. Santalan käännöstyö paljasti, että nauhoitteella puhutusta kielestä muodostui täysin johdonmukainen, hyvin kaunis ja syvällinen hengellinen laulu. Santala otti yhteyttä myös nauhoitteen alkuperäiseen puhujaan, Larry Christensoniin, joka oli luterilaienn pappi. Christensonilla itsellään ei ollut heprean ja aramean kielen taitoa, eikä käsitystä siitä, mitä hänen puhumansa kieli tarkoitti. Christenson kertoo tapauksesta omin sanoin artikkelissaan PERPLEXED BY TONGUES? [48].
 
Huolimatta siitä että Pyhän Hengen lahja unohdettiin kirkkoinstituution syntymisen myötä, ei se ole tänäkään päivänä lakannut olemasta yhtään sen todellisempi kuin mitä se oli helluntaipäivänä 2000 vuotta sitten. Sama koskee parannuksen tekoa, kastetta ja monia muita Jeesuksen opetuksen alkeita, jotka on valitettavan usein onnistuttu korvaamaan voimattomilla ihmisopeilla ja uskonnollisilla perinteillä. Jos seurakuntaelämässä kielilläpuhuminen lakkaa, ei syy ole siinä että Jumala olisi laittanut sen lakkaamaan, vaan siinä että se on vaimennettu vihollisen toimesta.
 
Kirkkohistoriasta voidaan kuitenkin osoittaa, että Pyhän Hengen lahja ja siitä seuraavat armolahjat eivät koskaan ole lakanneet toimimasta siellä, missä on ollut avointa ja vastaanottavaista uskoa. Todisteet tähän löytyvät suoraan Kleemens Roomalaisen, Ignatioksen, Justinos Marttyyrin, Eirenaioksen, Eusebios Kesarealaisen, Theodotoksen, Hippolytoksen, Novatianoksen, Tertullianoksen, Kyprianoksen, Origeneen, Dionysioksen, Firmilianoksen, Hilarios Poitierslaisen, Kyrillios Jerusalemilaisen, Johannes Krysostomoksen, Filoksenosin, Teofiloksen, Minucius Felixin, Arnobioksen ja Laktantioksen kirjoituksista, sekä Hermaan paimenesta, Didakhesta, Salomonin oodeista ja Apostolien kirjeestä. [40][41][42][43]
 
500-luvulla eläneestä walesilaisesta piispa Daavidista, joka lähti pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin, kirjoitetaan: "Daavid kastettiin Pyhällä Hengellä, ja hän puhui kielillä samalla tavoin kuin apostolien päivänä oli tapahtunut" [42]. Myöhemmin hänen kerrotaan tehneen lukuisia ihmeitä ja mm. palauttaneen erään pojan näön ja parantaneen kuolinvuoteella makaavan vanhuksen. Myös 1500-1600 luvulla eläneiden Ranskan hugenottien keskuudessa ilmeni kielilläpuhumista, jota katolinen kirkko ja Ludvig XIV pyrki karsimaan pois kovalla kädellä [43]. 1800-luvulla eläneestä evankelista C. G. Finneystä kerrotaan, että hän rukoili perhehartauden aikana vieraalla kielellä, jonka hän sanoi olleen Jumalan antama lahja. Lahjan takana oli kokemus, jota Finney kuvasi sanoen: "Sain vastaanottaa valtavan Pyhän Hengen kasteen. Itkin ääneen ilosta ja rakkaudesta; muuta en tiedä, mutta sen verran voin sanoa, että minä kirjaimellisesti huusin ulos sen, mitä sydämessäni pulppuili ja mitä oli mahdoton sanoin kuvailla" [44][45].
 
Toinen 1800-luvulla elänyt evankelista Dwight L. Moody puhui hämmästyneelle seurakunnalle vieraalla kielellä. Eräässä viimeisimmistä saarnoistaan hän kertoi: "Uskon, että ensimmäinen helluntai oli pelkkä näyte tulevasta. Mielestäni seurakunta on sortunut valitettavaan virheeseen, jonka mukaan ensimmäinen helluntai oli ihme, jota ei voida enää toistaa." Erään Moodyn Englannissa pitämän kokouksen jälkeen joukko nuoria miehiä kokoontui paikallisen NMKY:n tiloihin. Paikalla ollut tarkkailija kertoo: "Huomasin kokouksen olevan ikään kuin tulen vallassa. Nuo nuoret miehet puhuivat kielillä ja profetoivat. Mitä kummaa tämä tarkoitti? Paitsi että Moody oli saarnannut heille aiemmin iltapäivällä." [45]​
 
Vasemmalta oikealle: David (500-589), C. G. Finney (1792-1875) ja Dwight L. Moody (1837-1899)
 
"Eiväthän kaikki puhu kielillä?"
 
Kielilläpuhumiseen liittyvää väärää opetusta perustellaan yleensä myös jakeella, jossa sanotaan: "eiväthän kaikki puhu kielillä?" (1. Kor 12:30). Asiaa ei tule kuitenkaan tarkastella vain sen perusteella mitä kyseisestä jakeesta ensimmäisenä tulee mieleen kun se irrotetaan väkivaltaisesti asiayhteydestään, vaan on katsottava kokonaisuutta ja annettava Raamatun itse selittää itseään. Kyseinen jae liittyy asiayhteyteen, missä Paavali luettelee yhteensä yksitoista armolahjaa ja kolme virkaa, joista kaikki eroavat muista siinä suhteessa, että ne "Jumala asetti seurakuntaan" (1. Kor 12:28) seurakunnan "yhteiseksi hyödyksi" (1. Kor 12:7).​ Ne kaikki ovat siis tarkoitettu käytettäviksi seurakunnan yhteisissä kokoontumisissa. Tämän lisäksi osalla niistä on kaksijakoinen luonne. Esimerkiksi tiedon sanoista, terveeksi tekemisen lahjasta ja voimallisista teoista on hyötyä seurakunnan kokoontumisten lisäksi myös uskosta osattomien ihmisten keskellä toimimisessa.
 
Vaikka Paavali kirjoittaakin, että "eivät kaikki (ole) opettajia" (1. Kor 12:29), ei se kuitenkaan sulje pois kehotusta, jonka hän antoi kaikkia uskovia koskevaksi: "opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne" (Kol 3:16). Opettaminen koskee siis kaikkia uskovia, eikä vain harvoja uskovia, sillä Jumala tahtoo opettaa meitä kaikkia toistemme kautta. Emme kuitenkaan kokoonnu seurakuntaan pääsääntöisesti opettamaan ja neuvomaan toinen toisiamme, vaan silloin annamme tilaa sen opettajan viran toimimiselle, jonka "Jumala asetti seurakuntaan" (1. Kor 12:28) seurakunnan "yhteiseksi hyödyksi" (1. Kor 12:7). Sen ulottuvuus on laajempi ja voimakkaampi, sillä se ei ole pelkkää yksityistä opettamista ja neuvomista, vaan palveleva virka koko seurakunnan keskellä. Tällaista opettajan tehtävää ei kaikilla ole.
 
Opettamisen tavoin myös kielilläpuhumisella on kaksijakoinen luonne. Moni "kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä" (1. Kor. 14:2). Sellainen "kielillä puhuva rakentaa itseään" (1. Kor 14:4), eikä tätä kielilläpuhumista ole tarkoitettu seurakunnan eteen puhuttavaksi, sillä "toinen ei siitä rakennu" (1. Kor 14:17) koska "eihän hän ymmärrä, mitä sanot" (1. Kor 14:16).​
 
Tämän lisäksi on erikseen olemassa sellaista kielilläpuhumista, jonka "Jumala asetti seurakuntaan" (1. Kor 12:28) seurakunnan "yhteiseksi hyödyksi" (1. Kor 12:7). Toisin sanoen Paavali tarkoitti, että "eiväthän kaikki puhu kielillä" (1. Kor 12:30) seurakunnan "yhteiseksi hyödyksi" (1. Kor 12:7). Tätä tukee myös se, että heti perään Paavali kirjoittaa: "eiväthän kaikki kykene NIITÄ selittämään?" (1. Kor 12:30). Jos hän tarkoittaisi NIILLÄ kielillä yksityistä kielilläpuhumista, ei hän voisi kirjoittaa noin, sillä yksityistä kielilläpuhumista ei pysty yksikään ihminen selittämään: "ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä" (1. Kor. 14:2). Kun puhutaan kielillä seurakunnalle yhteiseksi hyödyksi, kyseessä on aina selitettävissä oleva kieli, jota puhuttaessa ja selitettäessä koko "seurakunta siitä rakentuu" (1. Kor 14:5). Sellaisesta kielilläpuhujasta joka puhuu seurakunnalle, ei voida sanoa: "kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle" (1. Kor. 14:2). Tämä yhteinen kielilläpuhuminen tulee siis osata erottaa yksityisestä kielilläpuhumisesta, josta sanotaan: "kielillä puhuva rakentaa itseään" (1. Kor 14:4) ja "toinen ei siitä rakennu" (1. Kor 14:17).
 
Kaikki eivät koe omistavansa sellaista kielilläpuhumista, jota he voisivat käyttää seurakunnan keskellä siten, että heidän kielilläpuhumistaan selitettäisiin ja muut vaikenisivat kuuntelemaan sitä. Nyt kun näemme kokonaisuuden, ymmärrämme että heidän tuntemuksensa on täysin raamatullinen. Heitäkin koskee kuitenkin Jeesuksen lupaus: "nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he... puhuvat uusilla kielillä" (Mark 16:17). Se on siis merkki joka seuraa niitä jotka uskovat, eikä vain harvoja niistä jotka uskovat. Mutta sellaisen kielilläpuhumisen, jonka "Jumala asetti seurakuntaan" (1. Kor 12:28) seurakunnan "yhteiseksi hyödyksi" (1. Kor 12:7), ulottuvuus on laajempi ja voimakkaampi. Se ei ole pelkkä Pyhän Hengen lahjan ulkoinen merkki, vaan palveleva lahja koko seurakunnan keskellä. Tällaista kielilläpuhujan tehtävää ei kaikilla ole.
 
 
"Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä"
 
Toinen jae jolla perustellaan ajatusta siitä, että Jumala olisi tarkoittanut kielilläpuhumisen vain harvoille, on jae, jossa Paavali sanoo: "soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä" (1. Kor 14:5). Tästä on tehty seuraavanlainen johtopäätös: jos kaikki korinttolaiset olisivat alkaneet puhua kielillä Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen ulkoisena merkkinä, ei Paavali olisi toivonut heidän kaikkien puhuvan kielillä. Näin ollen kyseisen jakeen ajatellaan todistavan, että kielilläpuhuminen ei aina ole Pyhän Hengen lahjan ulkoinen merkki. Todellisuudessa jae todistaa kuitenkin juuri päinvastaista.
 
Jakeessa on jälleen kysymys kielilläpuhumisesta, jonka "Jumala asetti seurakuntaan" (1. Kor 12:28) seurakunnan "yhteiseksi hyödyksi" (1. Kor 12:7). Jos siis Paavali uskalsi toivoa että kaikki korinttolaiset saisivat puhua kielillä yhteiseksi hyödyksi, on se osoituksena tietysti siitä, että he kaikki olivat jo aloittaneet yksityisen kielilläpuhumisen vastaanotettuaan Pyhän Hengen lahjan. Yhteiseksi hyödyksi tarkoitetut kielet nimittäin versoavat siitä, ja juuri siksi Paavalilla on syytä toivoa että he kaikki saisivat puhua kielillä myös yhteiseksi hyödyksi! Äitikään ei voi sanoa: "soisin teidän kaikkien hankkivan minulle lapsenlapsia", ilman että hänellä on jo omia lapsia.
 
Tätä yksityisen ja yhteisen kielilläpuhumisen eroa Paavali ikään kuin alleviivaa käyttäen tässä yhteydessä yksityisestä kielilläpuhumisesta muinaiskreikan yksikkömuotoa glosse (suom. kielellä) ja yhteisestä kielilläpuhumisesta monikkomuotoa glossais (suom. kielillä). Se pätee myös edellä käsiteltyyn jakeeseen, jossa Paavali sanoo: "eiväthän kaikki puhu kielillä?" (1. Kor 12:30). Kuten voimme nähdä, tämä ei tule esiin suomenkielisestä käännöksestä. Ilman tämän erottelun oivaltamista koko asiayhteys olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Ensin Paavali sanoo kielilläpuhujasta: "ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä" (1. Kor 14:2), mutta kohta hän kuitenkin puhuu kielilläpuhumisesta joka ei olekaan salattua, vaan ymmärrettävissä olevaa kieltä, jota voidaan selittää "niin että seurakunta siitä rakentuu" (1. Kor 14:5).
 
1. Kor 14:2 Sillä kielillä (glosse = yks. kielellä) puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.
3 Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi.
4 Kielillä (glosse = yks. kielellä) puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.
5 Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä (glossais = mon. kielillä), mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä (glossais = mon. kielillä) puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.
 
7. Miksi tarvitsemme kielilläpuhumista?
 
Rukousta ja ylistystä ymmärryksen ulkopuolella
 
Rukouksemme ja ylistyksemme on luonnollisen ymmärryksemme ohjauksessa. Koska ymmärryksemme on rajallinen, emme aina löydä sanoja millä meidän tulisi rukoilla ja kiittää Jumalaa. Asiat joiden puolesta rukoilemme ja joiden vuoksi ylistämme, ovat tietoisuutemme piirissä. Ymmärryksellä rukoileminen on kuitenkin ainoastaan toinen puoli koko rukouselämästä, samoin kuin ymmärryksellä ylistäminen on vain toinen puoli ylistämisestä: "jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni" (1. Kor. 14:14-15).
 
Jumala tahtoo että Hänen omansa ottavat rukous- ja ylistysvälineekseen ymmärryksen lisäksi myös kielilläpuhumisen. Silloin asiat joiden puolesta rukoilemme ja joiden vuoksi ylistämme, ovat tietoisuutemme ja ymmärryksemme ulkopuolella. Silloin ymmärryksellämme ei ole rukoukseemme ja ylistykseemme osuutta, vaan Pyhä Henki saa toimia ilman inhimillisiä rajoitteita. Hän etsii oikeita rukousaiheita ja synnyttää ylistystä, antaen meille yliluonnollisella tavalla sanat siihen: "Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi" (Room 8:26). Sen sijaan tahtomme ja puhe-elimemme ovat mukana luonnollisella tavalla.
 
Kun rukoilemme ja ylistämme kielillä, luonnollinen ymmärryksemme ei kykene löytämään toiminnastamme järkeä, mutta uskon kautta saamme luottaa siihen, että käytössämme on Jumalan antama voimakas työkalu, joka vaikuttaa hengellisessä maailmassa valtavia mullistuksia. Se että Jumala on tällaisen lahjan kautta antanut omille lapsilleen, meille pienille ja vajavaisille ihmisille, mahdollisuuden vaikuttaa Pyhän Hengen kanssa, on paljon suurempi asia mitä osaamme edes kuvitella. Jumalan enkelilegioonat kuulevat kielilläpuhumisemme, sillä puhumme "ihmisten ja enkelien kielillä" (1. Kor 13:1). Enkelit ovat alamaisia kielilläpuhumisemme kautta tuleville Jumalan käskyille: "Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?" (Hepr 1:14) ja "kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen" (Ps. 103:20). Uskon että rukoillessamme Pyhän Hengen antamilla sanoilla, me vapautamme, sidomme, avaamme, lukitsemme, lähetämme, käskemme, anomme, siunaamme ja voitelemme hengellisessä maailmassa asioita, joita emme ymmärrä ja jotka ovat tietoisuutemme ulottumattomissa.
 
Rukoillessani kielillä olen joskus kokenut, kuinka Pyhä Henki on avannut sen kautta sisimmässäni vuolaita tunnekanavia, jonka myötä ymmärrykseeni ja tietoisuuteeni on noussut esimerkiksi puhdistavaa surua ja sen jälkeen lempeää ja hoitavaa iloa. Olen myös aavistanut rukoilleeni jonkun hädässä olevan ihmisen puolesta, sillä kesken rukouksen olen kokenut hengessäni hänen hätänsä, jonka myötä Pyhän Hengen antamat sanat ovat muuttaneet sävyään, ikään kuin pyytäisin apua jonkun puolesta. Ehkä olin vain yksi monista esirukoilijoista ympäri maailmaa, joita tämän ihmisen hätähuuto herätti rukoustaisteluun hänen puolestaan. Rukoillessani kielillä Jumalaa, olen saattanut tietämättäni pyytää Häntä lähettämään enkelijoukkoja suojelemaan rakkaita lähimmäisiäni tai rakentaa itseäni etukäteen tulevia koettelemuksia varten. Osmo Haavisto kirjoittaa kirjassaan Öljyn kyllyys:
 
"Itse pelastin kerran erään sukulaiseni elämän rukoilemalla kielillä puhuen. Leimasin tuolloin yksinäni metsää ja puhuin kielillä. Kielillä puhuessani tunsin suurta tuskaa ja käsitin Pyhän Hengen läsnäolon kautta, että rukoilin veljeni puolesta. Rukoilin sen jälkeen myös ymmärryksellä monen viikon ajan päivittäin hänen puolestaan ja pyysin muitakin uskovia yhtymään rukoukseeni. Myöhemmin kuulin, että kyseinen sukulaiseni oli joutunut ryöstömurhan kohteeksi ja oli tämän tähden viikkokausia tajuttomana kuoleman kielissä. Jo kolme viikkoa ennen ryöstöä käsitin, että rukoilin kielillä puhuen hänen puolestaan. Joskus on nimittäin niin, että puhuessamme kielillä tajuntaamme alkaa nousta rukoustemme kohde. Tällöin tulee ottaa ymmärrys mukaan rukoukseemme! Seurakuntien rukouskokouksissa ei tule rukoilla vain niiden asioiden ja ongelmien puolesta, joita läsnä olevat jatkuvasti esittelevät. Tulee etsiä Pyhän Hengen johdatusta ja keskittyä niihin asioihin, jotka Pyhä Henki nostaa esiin." [22]
 
Itsensä ja seurakunnan rakentamista
 
Yksikään uskova ei ole niin valmis, ettei hänen tarvitsisi jatkuvasti rakentua ja kasvaa hengellisesti. Sama koskee myös koko seurakuntaruumista. Uskova rakentuu lukuisten eri asioiden kautta, kuten rukoilemalla, lukemalla Raamattua, kokoontumalla seurakunnan yhteydessä, kuuntelemalla opetusta, kestämällä kiusauksia, auttamalla lähimmäisiään ja ylistäen Jumalaa. Mutta yksi aivan erityinen Jumalan antama työkalu itsensä välittömään rakennukseen on kielillä puhuminen, sillä "kielillä puhuva rakentaa itseään" (1. Kor. 14:4) tai jos kielet selitetään, "seurakunta siitä rakentuu" (1. Kor 14:5).
 
Joidenkin uskovien ensimmäiset aamulla lausumat sanat ovat kielilläpuhumista ja he saavat siitä voimaa aloittaa päivän askareet. Kielilläpuhumisen harjoittaminen auttaa säilyttämään Pyhän Hengen voiman tuoreena elämässä.​ Paavali sanoi: "Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan; mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä" (1. Kor 14:18). Paavali puhui siis kielillä enemmän kuin muut, mutta ei seurakunnan edessä, vaan yksinäisyydessä. Tällä tavoin hän rakensi itseään saaden siitä hengellistä siunausta, lohdutusta, voimaa, rohkeutta ja viisautta. Hän oli sen rakentavan vaikutuksen myötä taas valmis uudestaan astumaan ihmisten eteen Jumalan voimassa.
 
Sisimmän purkamista
 
Paavali kirjoittaa: "kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä" (1. Kor. 14:2). Ihminen on luotu olennoksi, joka hyötyy siitä että hän pääsee purkamaan sydämensä taakkaa läheisilleen. Myös kihlaparilla on luonnollinen halu olla mahdollisimman paljon yhdessä ja avata toisilleen tunteitaan, odotuksiaan ja salaisuuksiaan. Paavali sanoi korinttolaisille: "minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen" (2. Kor. 11:2). Salaisuuksien puhuminen hengessä voidaan rinnastaa saman kaltaiseen lyriikkaan kuin laulujen laulussa, jossa kuvataan rakastavaisten välistä intiimiä vuoropuhelua: "Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää. Rakkaani on kooferkukka-terttu Een-Gedin viinitarhoista. Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset. Katso, kaunis sinä olet, rakkaani; kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme! Huoneittemme seininä ovat setripuut, kattonamme kypressit" (Laul 1:13-17). Samoin kuin ei kihlaparikaan puhu näitä asioita muille kuin toisilleen, ei tätäkään kielilläpuhumista ole tarkoitettu puhuttavaksi ihmisille, vaan Jeesukselle. Siksi sen sisältö on salattua, eikä sitä "kukaan ymmärrä" (1. Kor. 14:2).
 
Pennsylvanian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusryhmä teki aivokartoituksen viidelle uskovalle naiselle. Koetilanteen aluksi koehenkilöiden tuli laulaa ylistyslauluja viisi minuuttia ja siirtyä sen jälkeen puhumaan kielillä. Kummassakin vaiheessa aivojen verenkiertoa seurattiin SPECT-kerroskuvaustekniikalla. Kuvien vertaaminen osoitti koehenkilöiden aivotoiminnassa selvän muutoksen. Kummassakin vaiheessa itsetietoisuutta ylläpitävät aivoalueet olivat aktiivisia, mikä tutkijoiden mukaan osoitti, että koehenkilöt eivät olleet transsissa, vaan tietoisessa tilassa. Tutkimusryhmän vetäjä, radiologian, psykiatrian ja uskontotieteen apulaisprofessori Andrew Newberg piti hämmästyttävänä sitä, miten tutkimustulokset vastasivat koehenkilöiden omaa tulkintaa siitä, mitä kielillä puhuttaessa tapahtuu. Newbergin ryhmän tulokset poikkeavat selvästi kuvista, joita on otettu tiibetiläisten meditaatiota harjoittavien buddhalaisten ihmisten aivoista. Meditaatio aktivoi otsalohkojen toimintaa. Kielilläpuhuminen sen sijaan heijastaa hyvin monimutkaista aivotoimintaa, jonka ymmärtämiseksi tutkijoiden mukaan tarvittaisiin lisätutkimuksia. [46][28]
 
Psykologi John Kildahl on todennut tutkimuksissaan, että kielilläpuhumista harjoittavat ihmiset kärsivät vähemmän stressistä [27]. Tohtori Leslie Francis ja Susan Jones selvittivät tutkimuksessaan persoonallisuuden ja kielilläpuhumisen suhdetta. He käyttivät otannassaan 368 kristittyä. Tutkimus osoitti, että kielillä puhuvat ihmiset olivat emotionaalisesti tasapainoisempia kuin ne, jotka eivät puhuneet lainkaan kielillä [49]. Toisessa tutkimuksessa tohtori Leslie Francis ja tohtori Mandy Robbins käyttivät 991 kristityn otantaa, eivätkä haivainneet lainkaan yhteyttä psykoottisuuden ja kielilläpuhumisen välillä. Sen sijaan tutkimus osoitti, että kielillä puhuvat ihmiset eivät kärsineet yhtä paljon neuroottisuudesta kuin ne, jotka eivät lainkaan puhuneet kielillä. Havainnot viittasivat kielilläpuhujien parantuneeseen psykologiseen vakauteen [50].
 
Luonnollisella psykoterapialla voidaan purkaa mieleen kasautuneita taakkoja, mutta se millä siitä syntynyt tyhjiö täytetään, jää avoimeksi. Kielillä puhuvalle ihmiselle taivaallinen hoitoklinikka on aina auki. Pyhä Henki vaikuttaa kielillä puhuvaan ihmiseen hoitavasti, purkaen antamiensa sanojen kautta tämän sisintä Jumalalle. Tyhjiötä ei kuitenkaan pääse syntymään, koska sisälle tuleva virtaus täyttää ihmistä Jumalan Hengellä jatkuvasti, ja "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta" (Room 5:5). Kielilläpuhuminen on yliluonnollista rakkausterapiaa, jossa arkakin morsiussielu uskaltaa antautua rakkaalleen kokonaan. Sellaista rakkaudentunnustusta taivaallinen sulhasemme meiltä kaipaakin.
 
 
8. Pyhän Hengen lahjan vastaanottaminen ja käyttäminen
 
Jatkuva Pyhällä Hengellä täyttyminen
 
Kun Jerusalemissa olevat opetuslapset olivat helluntaina saaneet Pyhän Hengen lahjan, ei heidän täyttymiskokemuksensa jäänyt ainoaksi kerraksi. Myöhemminkin heistä sanotaan, että kun he olivat yhdessä koolla rukoilemassa, "he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi" (Apt 4:31). Samoin myös Paavalin ja Barnabaksen ollessa Antiokiassa he tulivat muiden paikalla olevien opetuslasten kanssa jälleen "täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä" (Apt 13:52). Tämä oli jo kolmas mainittu täyttymiskokemus Barnabaksella. Paavali rohkaisi Pyhän Hengen lahjan saaneita Efesolaisia uuteen Hengellä täyttymiseen: "täyttykää Hengellä" (Ef 5:18).​
 
Jos viljelysmaan turve on tuhkankuivaa, se ei kykene imemään yhdellä kastelukerralla kovinkaan paljon vettä, vaan täyttyy jo pienestä määrästä, veden vuotaessa ylitse sen hylkivän kuivalta pinnalta. Kun kastelu toistetaan säännöllisesti, maa kykenee imemään itseensä lopulta enemmän vettä. Samalla tavalla myös Pyhällä Hengellä täyttymisen tulee olla säännöllistä: "te olette Jumalan viljelysmaa" (1. Kor. 3:9). Pitkään kestäneessä hengellisessä kuivuudessa elänyt ihminen on kuin kuiva ja vettä hylkivä viljelysmaa, joka ei kykene tuottamaan hedelmää täydellä potentiaalilla. Pyhän Hengen kaste synnyttää lisää janoa, kunnes seuraavana päivänä kyetään ottamaan vastaan jo runsaampi Pyhän Hengen sadekuuro: "sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta" (Hepr. 6:7) ja "hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan" (Hoos. 6:3).
 
 
Kuvittele että olet saanut lahjaksi aivan uuden, suoraan tehtaasta tulleen auton. Istut ensimmäistä kertaa elämässäsi sen ratin taakse, käynnistät moottorin ja lähdet koeajolle. Et varmasti jättäisi sitä kertakokemukseksi! Jos auto jätettäisiin pihaan seisomaan useammaksi viikoksi, kuukaudeksi ja jopa vuodeksi, lopulta sen renkaat tyhjenisivät, käsijarru ruostuisi kiinni ja tankissa oleva polttoaine vanhenisi. Autoa tulee huoltaa, käyttää ja tankata säännöllisin väliajoin, sillä mitä pidemmäksi ajaksi se unohdetaan pihaan, sitä enemmän se valittaa ja yskii kun sitä yritetään käynnistää uudelleen. Kuljettajankaan ajotaito ei pääse kehittymään, jos ajokokemus jätetään vain yhteen kokeiluun. Tällä en tarkoita sitä, että Pyhä Henki kuluisi ja vanhenisi ajan myötä, vaan puhun ihmisestä, jonka oma epäusko ja liha synnyttävät ajan myötä estoja Pyhän Hengen toiminnalle.
 
Jotkut väärää opetusta omaksuneet uskovat ovat alkaneet epäillä kielilläpuhumisensa aitoutta ja lakanneet harjoittamasta sitä, tai ajattelevat Jumalan tarkoittaneen sen vain kertakokemukseksi. He ovat heittäneet hukkaan mittaamattoman arvokkaan aarteen, jota Jumala tahtoisi heidän käyttävän: "sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu" (Room 11:29) ja "kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa" (2. Piet. 3:18). Jos joku menettää armolahjansa tai kutsumuksensa, ei se ole Jumalan tahto, vaan seurausta siitä että ihminen on itse poikennut pois Jumalan tahdosta. Jos Jumalan lupauksissa ei kuljeta eteenpäin, on luonnollista että epäusko pääsee valtaamaan mielen. Koska kokemukseen ei enää uskota, saatana tulee ja ottaa pois senkin mikä on kylvetty. Raamattu sanoo: "Henkeä älkää sammuttako" (1. Tess. 5:19), mutta juuri tässä sammutustyössä saatana on ahkeran työskentelynsä kautta saanut aikaiseksi rumaa jälkeä uskovien hengellisessä elämässä.
 
 
Armolahjoja täytyy harjoittaa
 
Kaikkien armolahjojen käyttö on vajavaista, sillä "tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista" (1. Kor 13:9) ja "monessa kohden me kaikki hairahdumme" (Jaak 3:2). En esimerkiksi tunne yhtäkään rukoilijaa, jonka usko on niin vahva että hän kykenisi rukouksillaan parantamaan kaikki sairaat, enkä opettajaa, joka ei koskaan sortuisi pienimpäänkään virheeseen puheessaan, enkä laulajaa, jonka lauluääni miellyttäisi jokaista korvaa, enkä soittajaa, jonka soitto olisi aina absoluuttisen virheetöntä. Silti kaikki edellä mainitut lahjat ovat Jumalalta. Ne ovat täydellisiä, mutta syy miksi ne eivät toimi kauttamme täydellisinä on se, että oma epäuskomme ja lihamme muodostavat estoja niiden täydelliselle toiminnalle. Olemme kuin filtteri, joka vähitellen oppii lyhenemään ja häviämään, jotta sisimmässämme oleva Jumalan kirkkaus alkaisi näkyä meistä yhä kirkkaampana ulospäin: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh. 3:30). Emme saa kuitenkaan asettaa vajavaisuuttamme esteeksi Jumalan palvelemiselle. Jumalalle kelpaa jokaisen Hänen lapsensa palvelus, riippumatta tämän kasvuvaiheesta.
 
Maan päältä tuskin löytyy täydellistä ja täysin valmista kielilläpuhujaa. Armolahjojen käytössä on tarkoitus kasvaa ja kehittyä niiden harjoittamisen kautta. Siitä syystä Paavalikin kehotti Timoteusta sanoen: "minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta" (2. Tim. 1:6) ja "harjoita itseäsi jumalisuuteen" (1. Tim 4:7). Korinttolaisia hän kannusti sanoen: "harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta" (1. Kor. 14:39).
 
On päivänselvä tosiasia, että kuka tahansa osaa tuottaa suullaan epämääräistä soperrusta ilmankin Pyhää Henkeä. Kielilläpuhumista esiintyy myös erilaisissa pakanallisissa uskonnoissa, kuten hindulaisuudessa. Raamatullisen kielilläpuhumisen harjoittamisessa onkin kyse siitä, että annamme Pyhälle Hengelle luvan yhtyä puheeseemme ja opimme uskon kautta luottamaan siihen, että Hän antaa meille sanoja. Sama pätee kasteeseenkin, missä luotamme uskon kautta, että kyseessä on enemmän kuin pelkkä tavanomainen sukellusreissu. Jumala tuntee meidän heikkoutemme ja tietää kyllä, että Hänen antamansa sanat voivat ihmisen lihassa olevien puhe-elinten kautta muuttaa muotoaan. Ne eivät välttämättä heti välity ulospäin täysin selkeinä ja kirkkaina, sellaisina kuin Hän on ne tarkoittanut. Hän tietää että lihamme rajoittaa kielilläpuhumista ja nostaa kielellemme myös keksittyjä sanoja. Ei tule pelätä tai hävetä tämän asian rehellistä myöntämistä.
 
Ensimmäiset kielillä puhutut sanat voivat näistä lihan estoista johtuen olla kireän tuntuisia, katkonaisia, änkyttäviä ja sopertelevia. Jumala on itse ilmoittanut itsestään: "sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle" (Jes 28:11). Kuten jo aikaisemmin totesimme,  tämän kyseisen jakeen Paavali yhdisti nimenomaan kielilläpuhumiseen (1. Kor 14:21). Huomaa että apostolien puhuessa ensimmäistä kertaa kielillä, kuulijat joista osa myös ymmärsi heidän kieliään, luulivat heidän olevan juovuksissa (Apt 2:13). Jumala lohduttaa meitä sillä, että sopertavatkin huulet kelpaavat Hänen käyttöönsä.
 
Kielilläpuhumisen harjoittamisen kautta lihan estot ja padot alkavat murtua Pyhän Hengen virtauksen edessä, jolloin Pyhä Henki pääsee vapaasti virtaamaan lävitsemme yhä selkeämpänä, voimakkaampana ja kirkkaampana. Monet uskovat joilla kielilläpuhuminen toimii selkeäsanaisena, kauniina ja voimakkaana, eivät edes kunnolla muista, miten ja milloin Pyhän Hengen lahjan vastaanottaminen tarkalleen tapahtui heidän kohdallaan.
 
Syy miksi kaikki eivät koe Pyhän Hengen lahjan vastaanottamista yhtä ikimuistoisena tapahtumana on siinä, että he ovat olleet hengellisesti kuin tuhkankuivia viljelysmaita. He eivät ole voineet ottaa vastaan määräänsä enempää. He ovat ehkä soperrelleet vain muutamia sanoja, eivätkä ole välttämättä ymmärtäneet mistä siinä on kyse. Siitä huolimatta pieni Pyhän Hengen lähde on puhjennut pulppuamaan kuivan viljelysmaan keskelle. Profeetta Jesaja ennusti Jeesuksen päivistä sanoen: "silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot" (Jes. 35:6). Kun kielilläpuhumisesta on tullut heille vähitellen tapa, tuosta lähteestä pulppuava vesi on muodostanut puron, johon on päässyt yhtymään lisää puroja, kunnes se on kasvanut vuolaaksi virraksi, kuohuvaksi koskeksi ja lopulta leveäksi väyläksi, jonka toiselta rannalta ei näy vastarantaa. Profeetta Jesaja sanoo: "Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu" (Jes. 58:11). Lopulta he ovat alkaneet saada Jumalalta uusia kieliä ja niiden kautta sanomia, joita on selitetty seurakunnan edessä. He ovat myös puhuneet kielillä, joita joku samaa kieltä äidinkielenään puhuva on ymmärtänyt. He ovat rikastuneet hengellisesti, sillä he eivät ole niin kuin se, joka "pitää halpana pienten alkujen päivän" (Sak 4:10).
 
Uudestisyntynyt ihminen on Jumalan lapsi ja hengellinen vauva, joka "jokeltelee" rakkaudestaan taivaallista Isäänsä kohtaan. Luuletko että meillä on sellainen taivaallinen Isä, joka pilkkaa ja rankaisee meitä, jos kielilläpuhumisemme ei ole heti täydellistä, voimakasta ja kaunista, tai jos keksimme vahingossa sanoja päästämme? Eikö Hän antaisi ennemmin Pyhän Henkensä yhtyä siihen yhä voimakkaammin, antaen lapselleen sanoja puhuttavaksi, niin kuin on meille luvannutkin? Onhan meillä luonnollisetkin isämme, jotka ovat ilahtuneet kuullessaan jokelteluamme ja kannustaneet meitä pinnasänkymme reunalla: "sano isi, sano isi!". Olisihan aivan absurdia jos joutuisimme pelkäämään sitä, että ensimmäiset äännähdyksemme, ensimmäisistä sanoistamme puhumattakaan, suututtaisivat taivaallisen Isämme. Raamattu lupaa meille: "te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: 'Abba! Isä!'" (Room 8:15). Taivaallinen Isämme riemuitsee yhdestäkin sanasta, jonka uskallamme sanoa Hänelle.
 
 
9. Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen esteet
 
Padot täytyy murtaa, lukot avata ja väärät istutukset kitkeä juurineen irti
 
Pyhän Hengen lahjasta on tänä päivänä liikkeellä runsaasti opetusta, jonka omaksuminen synnyttää terveen ja vastaanottavaisen uskon sijaan pikemminkin Pyhän Hengen toiminnan esteeksi nousevaa epäuskoa ja pelkoa. Pienikin ajatuksiin juurtunut väärä opetus voi olla pidättävänä salpana, joka estää Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen. Ihmiset tarvitsevat tänä päivänä enemmän kuin koskaan apua voidakseen astua rohkeasti sisälle Jumalan lupauksiin. Autettaessa ihmistä Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisessa, ensimmäiseksi kaikki väärän opetuksen aiheuttamat estot tulee huolellisesti purkaa: "jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois" (Matt. 15:13). Seuraavaksi puran yksi kerrallaan yleisimmät Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen esteet.
 
Merkin kieltäminen
 
Yksi Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen esteistä on se, että ei suostuta avaamaan suuta ja antauduta puhumaan kielillä. Jos Pyhän Hengen lahjan ainoa ehdottoman varma ulkoinen merkki tahdotaan padota umpeen niin, ettei sitä päästetä virtaamaan, ei Pyhän Hengen luonteeseen kuulu, että Hän tunkeutuisi väkisin läpi. Osmo Haavisto kertoo kirjassa Öljyn kyllyys todistuksen englantilaisesta Thaimaan lähetystyöntekijästä:
 
"Lähetystyö Thaimaassa oli erittäin raskasta ja tuloksetonta. Hän kuuli erään toisen lähetin kertomuksen, kuinka tämä täyttyi Hengellä ja puhui kielillä. Kokemus oli tuonut syvän rauhan, suuren ilon ja voimakkaan työtarmon. Todistuksen kuultuaan englantilainen lähetti halusi samaa - mutta - ilman kielillä puhumista. Mutta Hengen kastetta ja sen tuomaa siunausta ei vain kuulunut. Lopuksi hän sanoi Jumalalle olevansa valmis vaikka puhumaan kielillä, kunhan hän vain saa siunauksen. Asenteen muutos johti kokemukseen. Hän puhui kielillä." [21] 
 
Estäminen ja väheksyminen
 
Kehotus olla estämättä kielilläpuhumista on erityisen ajankohtainen tämän päivän seurakuntayhteyksissä, joissa kokoontuvista uskovista osa kiusaantuu siitä, että joku puhuu kielillä yhteisessä rukouksessa. Kyseessä on väärän opetuksen omaksumisesta sekä alitajuisesta lukkiutuneisuudesta ja arkuudesta johtuva vastustus. Jotkut myös kokevat että heitä pidetään toisen luokan uskovina siksi, koska he eivät puhu kielillä kuten muut. Eräs tästä seurannut valitettava ilmiö on se, että he ovat ottaneet asiakseen "arvioida" sitä onko toisen uskovan kielilläpuhuminen "oikeaa" vai "väärää" sen perusteella miltä se kuulostaa. Uskomatonta kyllä, jopa sellaiset uskovat jotka itse puhuvat kielillä, tekevät tätä.
 
Kehotus koetella kaikki ei tarkoita sitä että meidän tulisi arvostella toisiamme sen perusteella miltä kielilläpuhumisemme kuulostaa ja näyttää, vaan sen perusteella onko sydämemme tila ja vaelluksemme puhdasta. Jos ihminen vaeltaa synnissä ja jumalattomuudessa, ei hänen puheensakaan lähde voi olla Pyhässä Hengessä: "samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä" (Jaak. 3:10-12). Jos ihminen sen sijaan vaeltaa armossa ja jumalisuudessa, silloin hänen puheensakin on Jumalasta: "Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu" (Luuk. 6:45).
 
 
Vääränlaisella arvostelulla monet ovat tulleet tukkineeksi Jumalan suun ja leimanneeksi "päästä keksityksi pulinaksi" sellaisia kieliä, joita enkelit ymmärtävät tai joita kokonainen kansa puhuu äidinkielenään maailman toisessa kolkassa. Maailma on täynnä kieliä, jotka ovat meidän korviimme täysin järjettömän ja naurettavan kuuloisia. Yllä oleva video antaa vähän perspektiiviä asiaan. Kenenkään uskovan tehtävä ei ole määritellä sitä, miltä kielilläpuhumisen tulisi kuulostaa, etenkään silloin kun on kyseessä kielilläpuhuja, joka on vielä harjaantumaton. Muuten asetamme itsemme samaan asemaan kuin ne, jotka helluntaipäivän tapahtumia seuratessaan pilkkasivat ymmärtämättömyydessään: "He ovat täynnä makeata viiniä" (Apt. 2:13).
 
Toisen uskovan kielilläpuhumisen leimaaminen "vääräksi" on kuin arvostelisi keskeneräistä taideteosta tai työntäisi kumoon pienen lapsen polkupyörän, jolla hän vasta harjoittelee pystyssä pysymistä. Rakentavassa seurakuntayhteydessä kielilläpuhumista osataan arvostaa, ja harjoittelijaa rohkaistaan työntäen tälle lisää vauhtia. Nämä asiat muodostavat harjoittelijalle ikään kuin "apupyörät", mutta kaikenlaisella epäuskoisella arvostelulla aiheutetaan ainoastaan se, että hänen on entistäkin vaikeampi päästä pyörällä liikkeelle, puhumattakaan siitä onko hänellä sen myötä enää edes tahtoa siihen.
 
 
Valitettavasti tällaista estämistä pönkitetään usein monilla asiayhteydestä irrotetuilla jakeilla, ymmärtämättä kuitenkaan lainkaan mitä niillä tarkoitetaan. Esimerkiksi alla olevia Paavalin sanoja on hyvin yleisesti käytetty lyömäaseena niitä vastaan, joiden kielilläpuhuminen ei jostain syystä miellytä toisen korvaa.
 
1. Kor 14:7 Niinhän on elottomain soittimienkin laita, huilujen tai kitarain: kuinka tiedetään, mitä huilulla tai kitaralla soitetaan, elleivät ne soi toisistaan erottuvin sävelin?
8 Niinikään, jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun?
9 Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen.
10 Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.
11 Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen.
 
Näiden jakeiden perusteella sellaisille kielilläpuhujille, jotka eivät ole vielä päässeet edes kunnolla alkuun, sanotaan: "Koska et saa esiin selvää puhetta, ei tuo ole oikeaa kielilläpuhumista. On parempi että lopetat sen kokonaan ja odotat kunnes saat oikean kielilläpuhumisen lahjan." Se on kuin sanoisi polkupyöräilyä harjoittelevalle lapselle: "Koska et kykene ajamaan pyörälläsi suoraan, ei tuo ole oikeaa pyöräilyä. On parempi että lopetat sen kokonaan ja odotat kunnes saat oikean pyöräilytaidon."
 
Tätä Paavali ei missään tapauksessa tarkoittanut, vaan hän suuntasi sanansa tilanteeseen, jossa nämä kyseiset harjoittelijat harrastivat kielilläpuhumista niin innokkaasti, että he tahtoivat esittää omaa kielilläpuhumistaan seurakunnan kokoontumisessa muille ihmisille. Heidän kielilläpuhumisensa oli kuitenkin tällä tavoin käytettynä yhtä hyödytöntä kuin tuuleen puhuminen (1. Kor 14:17). Tähän oli kaksi syytä. Ensinnäkin he puhuivat yksityiseen rakentumiseen tarkoitetuilla kielillä seurakunnalle, eikä kukaan voinut selittää heidän puhettaan, sillä "ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä" (1. Kor. 14:2). Toisekseen he puhuivat myös yhteiseksi hyödyksi tarkoitetuilla selitettävissä olevilla kielillä, mutta se meni hukkaan, sillä puhetta ei selitetty. Kun siis Paavali nuhtelee; "ette kielellänne saa esiin selvää puhetta", ei hän moiti sitä miltä puhe kuulostaa, vaan sitä että ilman selittäjää esitetty kielilläpuhuminen jää ihmisille epäselväksi puheeksi. Sellainen on yhtä hyödytöntä kuin tuuleen puhuminen. Tämä käy paremmin ilmi aramean kielestä käännetystä Raamatusta.
 
1. Kor 14:9 Siten myös te, jos te puhuisitte sanoja kielillä ilman selittäjää, kuinka teille olisi tunnettua se, mitä he sanovat – eikö se olisi teille kuin ilman kanssa puhumista?
 
Edellä mainitusta syystä korinttolaisten kokoontumisissa vallitsi meteli ja epäjärjestys, jossa kaikki olivat äänessä puhuen toisilleen kielillä samanaikaisesti. Paavali joutui puuttumaan tilanteeseen sanoen: "ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa" (1. Kor 14:33) ja "jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne" (1. Kor 14:23) ja "seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä" (1. Kor 14:19). Seurakunnan kokoontumisissa tuli siis antaa tilaa kaikkia palveleville lahjoille, kuten opetukselle, profetialle tai yhteiseksi hyödyksi tarkoitetulle kielilläpuhumiselle ja sen selittämiselle.
 
Järjestyksen palauttamiseksi Paavali antoi ohjeen: "jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle" (1. Kor 14:27-28). Kyseessä oli kokousjärjestys, jossa seurakunnalle puhuvaa ei ollut soveliasta keskeyttää, eikä hänen ylitseen sopinut korottaa ääntään. Samassa asiayhteydessä Paavali kehotti myös vaimoja olemaan vaiti, sillä he kysymyksillään jatkuvasti keskeyttivät opetuksen. Järjestys säilyi paremmin kun he etsivät selvyyttä opetuksen epäselviin kohtiin vasta kotona miehensä kanssa (1. Kor 14:35). Samalla tavalla hän opetti myös muiden armolahjojen käytöstä: "Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta" (1. Kor 14:29-31).
 
On tärkeää ymmärtää, että yllä olevat ohjeet on annettu ainoastaan tilanteisiin, joissa seurakunta kokoontui esimerkiksi kuuntelemaan opetusta, profetointia tai kielilläpuhumista ja sen selittämistä yhteiseksi rakentumiseksi. Tänä päivänä joissakin seurakuntayhteyksissä nämä ohjeet on otettu koskemaan myös muita tilanteita, jonka vuoksi ne ovat nousseet esteeksi Pyhän Hengen vapaalle toiminnalle. On virhe soveltaa näitä ohjeita esimerkiksi seurakunnan yhteisiin rukous- ja ylistystilanteisiin. Alkuseurakunnan rukous ei ollut hiljaista tai salaista, eikä myöskään yhden miehen rukousta, johon toiset hengessään yhtyivät, vaan "he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen" (Apt. 4:24).
 
Kun oli kyse esimerkiksi kielilläpuhumisesta ja sen selittämisestä seurakunnalle, oli tärkeää että vain yksi puhui kerralla, sillä ihmiset ovat rajoittuneita omaksumaan monelta eri suunnalta tulevaa puhetta kerralla. Sen sijaan silloin kun rukoiltiin ja ylistettiin joukolla, kaikki saivat vapaasti suunnata kielilläpuhumisensa Jumalalle, joka kykenee kuuntelemaan miljoonia ihmisiä kerralla. Juutalaisten tavasta kertoo paljon Esran kirjan kohta: "kansa nosti suuren riemuhuudon... eikä voitu erottaa raikuvaa riemuhuutoa kansan äänekkäästä itkusta; sillä kansa nosti suuren huudon, niin että huuto kuului kauas" (Esr 3:11, 13). Kun helluntaina 120 ihmistä puhui kielillä yhteen ääneen, "tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa" (Apt 2:6).
 
Alkuseurakunnan ollessa yhteisessä rukouksessa, oli tyypillistä että sadat ihmiset rukoilivat yhtä aikaa ja kokouspaikassa vallitsi useista eri kielistä muodostuva rukouksen pauhu, joka kuului kauas kadulle asti. Ylistettäessä asiaan kuuluu myös ylistys kielillä. Se voi ilmetä esimerkiksi Pyhän Hengen inspiroimana lauluna, joka alkaa yhden uskovan kautta, kunnes lopulta koko koolla olevan seurakunnan kielet yhtyvät siihen mukaan. Toisinaan ylistys voi olla rauhallista ja hidasta, missä Pyhä Henki vaikuttaa hiljaisesti, ja toisinaan taas niinkuin Daavidin aikana: "koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla" (2. Sam. 6:5) ja "paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto" (Ps. 47:1).
 
Toki on ymmärrettävää, etteivät kaikki ylistystavat sovi kaikkien kansojen kulttuuriin ja luonteeseen, mutta Suomenkin jurona tunnettua kansaa koskee se seikka, että jos seurakuntayhteydessä vapaa, rakentava, vahvistava ja vastaanottavainen yhteisrukous kielilläpuhumisineen tahdotaan vaimentaa ja tilalle pystytetään kaavoja ja ohjelmia, nousee sellainen järjestelynhalu lopulta Pyhän Hengen toiminnan esteeksi.​
 
 
Odottaminen
 
Kuvitellaan että olet kylässä ystäväsi luona ja hän sanoo sinulle: "odota niin minä keitän sinulle kahvia." Kun sitten hetken kuluttua ystäväsi kaataa kuppiisi höyryävää kahvia ja kehottaa juomaan, tulisiko nyt mieleesi kysyä: "eikö sitä pitäisi ensin odottaa, sillä juurihan sinä käskit odottamaan?" Ei tietenkään, koska ystäväsi tarkoitti odottamisella vain sitä aikaa kun kahvi valmistuu. Nyt kun kahvi on jo tuotu eteesi, uskallat kiittää siitä vaikka et ole vielä edes juonut kupista. Kun luotat ystäväsi lupaukseen saada kahvia, uskallat omistaa kahvin itsellesi tämän lupauksen perusteella. Kallistat kupin huulillesi tietäen, että siinä on kahvia. Siinä vaiheessa ei tarvitse enää sanoa: "jos se on sinun tahtosi" tai "sitten kun sen aika tulee" tai "kyllä minä joisin jos vain antaisit sen minulle". Vertauksen salaisuus on tämä: kahvi kuvaa Pyhän Hengen lahjaa ja ystävä kuvaa Jeesusta.
 
Noin 800 vuotta ennen helluntaipäivän tapahtumia profeetta Joel ilmoitti, että "on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle" (Apt. 2:17). Kun noin 800 vuoden odotus oli takana ja jäljellä oli enää vain 10 päivää odotusta, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet... sillä... teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen" (Apt 1:4-5). Kun sitten kymmenen päivän odottamisen jälkeen helluntaina Pyhä Henki lopulta vuodatettiin lupausten mukaisesti, ei opetuslapsilla tullut mieleenkään kysyä: "Herra, eikö meidän pitäisi vielä odottaa, sillä sinähän käskit odottamaan?" Ei tietenkään, koska Jeesus tarkoitti odottamisella vain sitä aikaa kunnes Pyhä Henki vuodatetaan maan päälle.
 
 
Pyhän Hengen lahja on höyryävän kahvikupin tavoin ollut ulottuvillamme jo 2000 vuoden ajan yhtä tuoreena kuin se oli helluntaina Jerusalemissa. Siksi uskallamme kiittää siitä, vaikka emme ole vielä edes ottaneet sitä vastaan. Kun luotamme Jumalan lupaukseen saada Pyhän Hengen lahja, uskallamme omistaa sen itsellemme tämän lupauksen perusteella. Anomme rukouksessa Jeesusta kastamaan meidät Pyhällä Hengellä, jonka seurauksena avaamme suumme ja alamme puhua kielillä uskoen, että Pyhä Henki virtaa meihin ja alkaa antaa meille sanoja puhuttavaksi. Pyhän Hengen lahjan vastaanottaminen on verrattavissa juomiseen: "kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä" (1. Kor 12:13). Siinä vaiheessa ei tarvitse enää sanoa: "jos se on Sinun tahtosi" tai "sitten kun sen aika tulee" tai "kyllä minä ottaisin jos vain antaisit sen minulle".
 
Eihän parannusta tehdessäkään auta enää selitellä: "mutta kun ei Jumala ota pois näitä syntejäni". Jeesus on "yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä" (Hepr. 9:26). Hänestä Johannes Kastajakin sanoi, että Hän on "Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29). Maailman synti on jo 2000 vuoden ajan ollut pois otettuna Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Meidän ei tarvitse enää pyytää Jumalaa ottamaan syntejä pois, vaan riittää että ainoastaan päästämme niistä irti! Jumalan lupaukset ovat voimassa tänäkin päivänä ja meillä on lupa astua niihin: "Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä" (2. Kor. 6:2)​. Saamme ottaa aseeksemme saman mielen kuin Jeesuksella: "Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä" (1. Piet. 4:1).
 
Niinkuin synti on ollut otettuna pois maailmasta Jeesuksen voitosta saakka, samoin myös Pyhä Henki on ollut maailmassa helluntaipäivästä saakka. Meidän ei tarvitse enää pyytää Jumalaa vuodattamaan Pyhää Henkeään maan päälle, vaan riittää että ainoastaan otamme Hänet vastaan! Kaikki on asetettu valmiiksi meitä varten. Jos tahdomme ottaa vastaan Pyhän Hengen lahjan, meidän on ensimmäiseksi lakattava odottamasta, sillä Jumala on tehnyt siirtonsa jo 2000 vuotta sitten. Tänäkin päivänä on Jumalan vuoro odottaa meidän siirtoamme. Matti Hyytiälä kertoo kirjassa Öljyn kyllyys:​
 
"Olin kuullut puhuttavan: Kun hartaasti rukoillaan ja odotetaan Pyhän Hengen kastetta, niin Herra täyttää lupauksensa. Uskoon tultuani odotin kolmatta vuotta, että Jumala täyttäisi tämän lupauksensa kohdallani. Itkin ja rukoilin, mutta en ymmärtänyt ottaa vastaan Pyhää Henkeä. [...] Kun veli Haavisto vieraili Hankasalmella syksyllä 1970 ja opetti Hengen kastetta, monet täyttyivät Hengellä. Hänen opetuksiensa johdosta jouduin paljon muuttamaan käsityksiäni. Lakkasin odottamasta Pyhän Hengen kastetta, kun ymmärsin, ettei sitä tarvitse odottaa, vaan vastaanottaa." [19]
 
Monet uskovat asennoituvat Pyhän Hengen lahjaan ikään kuin eläisimme vielä Vanhassa Liitossa, jolloin maailman synti oli varastoituna maailmaan, odottaen pois ottamista ja Pyhän Hengen lahja oli varastoituna taivaaseen, odottaen maan päälle vuodattamista. He ovat usein hartaita rukoilijoita, jotka yrittävät avata rukouksillaan taivasta ja vetää alas hengellisiä aarteita. Eräässä laulussakin lauletaan toteutuneista asioista aivan kuin ne olisivat vielä tulevaisuutta; "halkaise taivas ja astu alas ja laske maahan Sun armos vuo" [20]. Jeesus on jo "astunut alas" (Ef 4:10).
 
Meidän laulumme ja rukouksemme eivät halkaise taivaita ja laske maahan Hänen armoaan eikä muitakaan aarteita, vaan siihen tarvittiin Jeesuksen uhrikuolema ristillä. Jeesuksen kautta "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä" (Luuk 17:21). Vanhan Liiton aikana osallisuus Pyhään Henkeen oli vain tiettyjen Jumalan palvelijoiden etuoikeutena, mutta Uudessa Liitossa tämä aarre tuli kaikkien uskovien ulottuville: "teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu" (Apt 2:39). Tänään on enää turha vedota jakeeseen; "ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta" (Joh 3:27), sillä Pyhä Henki on jo annettu taivaasta meidän ulottuvillemme.
 
Kun Pyhä Henki vuodatettiin maan päälle, Pietari ei enää julistanut; "jääkää odottamaan Pyhän Hengen lahjaa", vaan "te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt 2:38). Kun Pietari ja Johannes menivät Samariaan, he eivät alkaneet luennoimaan samarialaisille Pyhän Hengen lahjasta, jotta he voisivat vähitellen omaksua aiheesta pikkutarkan oppikokonaisuuden, vaan he johtivat ihmiset välittömään Pyhän Hengen lahjan vastaanottamiseen ja kokemiseen. Ananias ei sanonut tulleensa Paavalin luokse, "jotta voisit odottaa Pyhää Henkeä", vaan "jotta tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä" (Apt 9:17). Efesossa Paavali johti puutteellista opetusta saaneet uskovat ottamaan välittömästi vastaan Pyhän Hengen lahjan (Apt 18:24-28, 19:1-6).
 
Alkuseurakunnan julistajat eivät tyytyneet siihen, mihin valitettavasti tämän päivän julistajat usein tyytyvät. Näyttää siltä, että nykyään monille on tärkeämpää tieto Pyhän Hengen lahjan aitoudesta ja raamatullisuudesta kuin se, että uskovat saisivat kokea sen välittömän vastaanottamisen. Apostolit eivät koskaan johtaneet ihmisiä pelkästään asian järjelliseen ymmärtämiseen ja epämääräiseen odottavaan tilaan, vaan aina myös Pyhän Hengen lahjan välittömään vastaanottamiseen. Tänä päivänä aivan liian moni aiheesta pidetty opetus päättyy Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen sijaan pullakahveihin.
 
Kuka puhuu kielillä?
 
Yksi Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen esteistä on se, että ei ole käsitetty kuka puhuu kielillä. Monet uskovat odottavat, että jonain päivänä Pyhä Henki ottaisi heidän kielensä valtaansa ja alkaisi puhua heidän suullaan. He luulevat sitä automaatioksi, jossa ihmisellä ei ole osuutta. Joidenkin voodoo- ja meediohenkien voimavaikutusten valtaan antautuessa tällainen itsekontrollin menettäminen ja automaatiopuhe on tyypillistä, mutta sellainen on täysin Jumalan luonteen vastaista. Näitä ilmiöitä seuranneet tiedemiehet osaavatkin kertoa seuraavaa: "Kielilläpuhuja tuottaa äänteitä pakonomaisesti. Toisin sanoen hänen puhe-elimensä toimivat hallitsemattomasti. Tällainen 'automaattipuhe', jossa ei ole järjen hiventä, voi vaikuttaa ulkopuolisesta kuulijasta jopa pelottavalta" [39]. Mutta kun on kyse kielilläpuhumisesta, jonka lähteenä on Pyhä Henki, Hän vaikuttaa meissä itsehillintää, rauhaa ja sävyisyyttä (Gal 5:22). Emme ole Jumalan sätkynukkeja, sillä Hän edellyttää kaikessa uskoa: "nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he... puhuvat uusilla kielillä" (Mark. 16:17) ja "kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä" (Room. 14:23).
 
Parannusta tekevä ihminenkään ei oleta, että Jumala ottaa häneltä synnit pois, vaan hänellä on asiassa oma osuutensa. Jumalan antamassa armossa hän kääntää selkänsä synnille ja laittaa sen syrjään elämästään, "sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä" (1. Piet. 4:1). Samoin ei myöskään kasteen ottava ihminen oleta, että jonain päivänä vesi peittää hänet esimerkiksi sängyssä nukkuessaan tai nurmikkoa leikatessaan, vaan hän menee itse veden luokse ja tulee toisen ihmisen upottamaksi. Sama koskee Pyhän Hengen lahjaa. Kaikissa kolmessa on kyse Jumalan teoista, joita ihmiset tekevät: "sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (Ef. 2:10)​. Raamattu ei yhdessäkään kohdassa opeta, että Pyhä Henki puhuisi suullamme, vaan kun uskovat ottivat vastaan Pyhän Hengen lahjan, "he... alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi" (Apt 2:4). Pyhän Hengen täyttäessä ihmisen, ihminen alkaa puhua ja Pyhä Henki antaa puhuttavaa. Siinä Pyhä Henki ja ihminen sulautuvat harmoniseen yhteistyöhön. Kielilläpuhumisessa Jumalan osuutta on tavallisesti mahdoton havaita luonnollisin aistein, samoin kuin parannuksen teossa ja kasteessakin. Kielilläpuhuminen tuntuu usein fyysisesti ja psyykkisesti samalta kuin mikä tahansa muukin puhuminen.
 
Anominen
 
Pyhän Hengen lahjan saamiseen liittyy Jeesuksen lupaukset: "anokaa, niin teille annetaan" (Luuk 11:9) ja "jokainen anova saa" (Luuk 11:10). Kuulin kerran kun eräs seurakunnan opettaja opetti näiden jakeiden pohjalta, että meidän tulisi osoittaa saman kaltaista sinnikästä ja odottava anomista, jota keittiön lattialla istuva koira osoittaa kerjätessään herkkupalaa isäntänsä lautaselta. Vastaavaa opetusta on liikkeellä paljon. Siksi joukossamme on tänäkin päivänä paljon uskovia, jotka ovat anoneet Jumalalta Pyhän Hengen lahjaa jo vuosien ajan, mutta koska he eivät ole saaneet sitä, ovat he joutuneet pettymyksen, itsesyytösten, väsymyksen ja epäuskon valtaan. Pahimmassa tapauksessa he ovat alkaneet ajatella etteivät he ole uskossa lainkaan, kun Jumala ei vastaa heidän anomiseensa.
 
 
Vaikka ihmiset pettyvät kokemuksiinsa, ei Jeesus kuitenkaan ole pettänyt lupaustaan. Syy miksi anojat eivät pääse osallisiksi Jeesuksen lupaamista asioista on se, että he eivät ole ymmärtäneet millaista anomista Jeesus heiltä edellyttää. Jotta voisimme ottaa vastaan Pyhän Hengen lahjan, meidän on lakattava anomasta omilla tavoillamme. Jumalan lahjat ovat vastaanotettavissa ainoastaan sen kaltaisella anomisella, joka on Hänen tahtonsa mukaista. Kun anomme "hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä" (1. Joh 5:14). Kun asetamme Jeesuksen sanat linjaan Raamatun kokonaisopetuksen kanssa, ymmärrämme että Hänen lupauksensa toteutuminen on sidottu siihen anomiseen, josta Hän opetti: "kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva" (Mark 11:24). Tässä on Jumalan mielen mukaisen anomisen salaisuus, sillä "jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet" (1. Joh 5:14).
 
Kyseessä on saman kaltainen anominen, jota ihminen osoittaa kun hän anoo Jumalalta syntejään anteeksi. Hän saa Jumalan lupauksiin luottaen jo heti samassa hetkessä uskoa, että kaikki hänen syntinsä ovat annetut anteeksi. Jos hän jatkaisi anomisensa suorittamista sinnikkäästi ja odottavasti, herkkupalaa anovan koiran tavoin, olisi se merkki hänen epäuskostaan Jumalan lupauksia kohtaan. Hän ei vääristyneen anomisensa vuoksi huomaa herkkupalaa, jonka isäntä on jo aikoja sitten heittänyt hänen tassujensa eteen. Herkkupala on jo hänellä, mutta hän ei ole ottanut sitä vastaan, vaan jatkaa sen anomista, luullen että se on edelleen isäntänsä lautasella. Taivaallinen Isämme onkin asettanut keskuuteemme opettajia, joiden tehtävänä on osoittaa meille luvattujen aarteiden paikat ja rakentaa uskoamme, jotta voisimme ottaa lupaukset luottamuksella vastaan. Näitä luvattuja aarteita ovat syntien anteeksi saaminen ja Pyhän Hengen lahjan saaminen.
 
Epäuskoisilla ihmisillä on Pyhän Hengen lahjaa anoessaan tapana rukoilla ulkoa opittua rukousta; "avaa, Herra, suumme ja irrota kielemme siteet", mutta Jumala vastaa heidän anomiseensa: "avaa suusi, niin minä sen täytän" (Ps 81:11). Jakeen asiayhteydessä kerrotaan Israelin kansan niskuroinnista erämaavaelluksen aikana ja Jumalan tarjoamasta avusta heidän puutteensa hetkinä. Jumalan huolenpidon ehtona on se, että kansa kääntyy Jumalan puoleen ja avaa suunsa rukoillen vastaanottamaan siunauksia Häneltä. Samalla tavalla myös Pyhän Hengen lahja on tarjolla niille, jotka suun avauksellaan ottavat sen vastaan. Meidän on oltava anomisessamme kuin linnunpoikasia, jotka avaavat suunsa emon ruokkiessa niitä. Vaikka poikanen on sokea, se kurottautuu emonsa puoleen ja avaa nokkansa ammolleen: "usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hepr. 11:1). Jeesus vertasi itseään emoon: "kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet" (Matt. 23:37). Jos poikanen ei luota emoonsa, se pitää nokkansa tiukasti kiinni. Hänen anomisensa ei johda mihinkään, ellei hän avaa suutaan ja anna Pyhän Hengen täyttää sitä kielillä.
 
 
Tunteet
 
Varmuutta Pyhän Hengen lahjan aitoudesta etsitään usein aivan vääristä suunnista, kuten esimerkiksi tunteista. Jos se ei tunnu miltään, ajatellaan ettei se voi olla aitoa. Ihmiset on saatu olettamaan, että Pyhän Hengen lahjan vastaanottaminen on aina valtava aistillinen ja hurmoksellinen kokemus, jossa on kyse jonkinlaisesta "hengellisestä päihtymyksestä". Pyhän Hengen antamia kieliä kutsutaankin usein harhaanjohtavasti "hurmoskieliksi". Ortodoksisen kirkon pappismunkki Serafim Rose, joka kritisoi kielilläpuhumista epäkristilliseksi, on kirjoittanut että kielilläpuhuminen saadaan aikaiseksi isossa ihmisryhmässä suggestoivilla lauluilla ja toistamalla tiettyjä lauseita jatkuvasti [30]. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sanasto määrittelee kielilläpuhumisen seuraavasti: "Kielilläpuhuminen tarkoittaa hurmostilassa tapahtuvaa, yleensä käsittämättömistä tavuista koostuvaa puhetta" [29]. Tällaiset lausunnot ovat osoituksena siitä, kuinka pahasti uskonnollinen ihminen voi olla hakoteillä, kun hän pyrkii opettamaan toisia ihmisiä Jumalan lahjasta, jota ei itse ole halukas, eikä edes kykeneväinen, ottamaan vastaan.
 
Edellä esitetyillä vääristyneillä opetuksilla ei ole mitään kosketuspintaa Raamatussa. Niitä ei tue myöskään se, että kun itse otin vastaan Pyhän Hengen lahjan, se tapahtui kaikessa rauhassa työmatkallani, ajaessani yksin autollani. En menettänyt kokemukseni myötä ajokuntoani, vaikka olisinkin puhaltanut alkometrin täyteen Pyhää Henkeä. Apostolienkin pilkattiin olevan juovuksissa helluntaipäivän tapahtumien myötä, mutta syytösten seurauksena tapahtui, että "Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille" (Apt 2:14). Pilkkaajat varmasti ihmettelivät kun näkivät, että he kaikki astuivat esiin, julistivat selkein sanoin täyttä evankeliumia ja hallitsivat ulkoisen olemuksensa. 
 
 
Pyhän Hengen läsnäolon, ilmiöiden ja vaikutuksen kokeminen itsessään ei merkitse Jumalan lupauksen täyttymistä omalla kohdalla, sillä sitä voivat kokea myös Jumalan vastustajat, kuten esimerkiksi Saul ja hänen miehensä, jotka joutuivat voimakkaaseen hurmokseen (1. Sam 19:20-24). Epäuskoiset ihmiset sanovat: "mutta kun minusta tuntuu ettei Pyhä Henki anna sanoja". Kanava Jumalan lupausten toteutumiselle ei ole tunne, vaan usko. Koko maailma on täynnä aistillisia ja nautinnollisia kokemuksia, mutta Pyhän Hengen lahjan vastaanottaminen on paljon enemmän kuin mikään mitä tässä maailmassa on, kuten myös parannuksen teko ja kasteen ottaminen. Ne kaikki ovat totta, vaikka niistä ei aiheutuisikaan minkäänlaisia tunteita.
 
Se mitä Jumala on luvannut antaa, ei koskaan voi miellyttää ihmistä, joka odottaa saavansa nautintoja ja fiiliksiä. Miellyttävät tunteet kuten rauha ja ilo kuuluvat tietysti terveeseen uskonelämään, ja hurmostakin on ihanaa kokea, mutta ne eivät koskaan kulje uskon edellä, vaan ovat seurausta siitä. Vaikka ilolla täyttyminen on yksi Pyhän Hengen vaikutuksista, myös surua täynnä oleva ihminen voi olla täynnä Pyhää Henkeä. Kun saamme tulla osallisiksi Jumalan lahjoista, alamme usein kokea niiden vaikuttamia tunteita vasta jälkeenpäin arkemme keskellä, päivien ja kuukausien kuluessa.
 
Epäuskoiset ihmiset sanovat: "eihän se voi olla aitoa jos vain aletaan puhua kielillä". Tällaiset ajatukset ovat pois heitettäviä, koska ne ovat vastoin Jumalan lupauksia. Kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin siitä, että "vain aletaan puhua kielillä". Kenenkään ei tule "vain alkaa puhua kielillä", sillä Pyhän Hengen lahja tulee ottaa vastaan puhtaalla ja nöyrällä mielellä, menemällä vilpittömään ja aitoon rukoukseen. Kaikki kokemamme ulkoiset merkit eivät koskaan johdu siitä että olemme "vain alkaneet toimia niin". Ne ovat seurausta siitä kun olemme saaneet ottaa Jeesukselta uskossa vastaan sen, mitä Hän on luvannutkin. Ei ole olemassa mitään niin suurta asiaa kuin se, että ihminen saa tulla osalliseksi Jumalan lupauksista. Tämän asian merkitystä ei tule koskaan riisua ja väheksyä.
 
Jumala täyttää lupauksensa uskon eikä epäuskon kautta. Aidon ja epäaidon erottaa toisistaan usko. Kun astumme uskon kautta Jumalan lupaukseen, kokemuksemme muodostuu aidoksi. Tästä esimerkkinä on Pietari, joka käveli meren pinnalla. Niille jotka eivät usko, se ei tietenkään voi olla aitoa, koska "heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat" (Hebr 4:2). Epäuskoinen ihminen pyrkii selittämään itselleen ja muille kaiken epäaidoksi. Jeesus ei sanonut että kielilläpuhuminen seuraa niitä jotka epäilevät, vaan "niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he... puhuvat uusilla kielillä" (Mark. 16:17) ja "joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat”, sillä "sen Hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen" (Joh 7:39, RK 2012). Sen joka ei usko Jumalan lupauksiin Raamatun ilmoittamalla tavalla, on vaikea kokea niiden toteutumista, sillä "ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät" (Hepr 11:6). Jos alistuisimme kaikessa epäuskoisten ihmisten opetettaviksi, jäisimme lopulta taivaan porttien ulkopuolelle. Matti Hyytiälä kertoo kirjassa Öljyn kyllyys:
 
"Kun jotkut toiset [...] täyttyivät Hengellä ja todistivat kuinka ihana kokemus se oli, ajattelin, että jos en täyty samalla tavalla, niin se ei voi olla oikea täyttyminen. Kun uskoon tullessani en tuntenut juuri mitään, jouduin epäuskon valtaan. En ymmärtänyt, että tunteet eivät ole uskonelämän perusta, vaan Golgatan täytetty työ. Toivoin saavani Hengen täyteyden niin selvänä, ettei siitä jäisi pienintäkään epäilystä. Kun tätä rukoilin, niin jouduin yhä suurempaan epätoivoon. Ajattelin usein, etten ole uskossakaan, kun en kerran täyty Hengellä." [19]
 
"Monet olivat rukoilleet puolestani, että täyttyisin Hengellä. Otaksuin, että täytyn silloin, kun tunteet valtaavat minut. [...] Joskus, kun puolestani rukoiltiin, aivan kuin puhuin jotain vieraskielisiä sanoja. Kuitenkaan en voinut uskoa, että olisin täyttynyt Hengellä. Ajattelin nimittäin, että olin pusertanut ne itsestäni. [...] Sitten kun Osmo rukoili puolestani yksinkertaisesti ja hiljaisella äänellä eikä mitenkään 'pumppaamalla', niin en minäkään etsinyt kovaa ääntä ja tunteita. [...] Sitten aloin soperrella sanoja (Jes. 28:11; 1. Kor. 14:21), jotka aluksi muistuttivat kiitos-sanaa. Tuntui kuitenkin turvallisemmalta liikkua suomenkielisen sanan ympärillä kuin antautua vapaasti Pyhän Hengen valtaan. Sitten uskoni alkoi jälleen horjua entisten kokemusteni tähden. Kun tunteitakaan ei juuri ollut, jouduin pelon valtaan. Päätin kuitenkin, etten anna periksi, vaan puhun niitä sanoja mitä Henki antaa. Pian havaitsin, että soperteluni sekaan tuli selviä sanoja 'tack, tack...' Muistin, että se on ruotsia ja merkitsee suomeksi 'kiitos, kiitos'. Nyt uskoni alkoi vahvistua. Kun jatkoin puhettani, tuli yhä uusia sanoja. Pyhä Henki antoi niitä minulle puhuttavaksi (Apt 2:4). Aloin myöhemmin puhua kielillä selkeästi. Nyt ymmärrän, että jos uskova puhtain, vilpittömin sydämin rukoilee Sanaan luottaen Pyhää Henkeä ja alkaa Hengen vaikutuksesta puhua kielillä, niin se ei voi koskaan olla väärää (Luuk. 11:9-13)." [31]
 
Osmo Haaviston kommentti Matin todistukseen:
 
"Kaikessa yksinkertaisuudessaan Matti-veljen kokemus ja todistus voi tuntua karunlaiselta. Näinkö kovaa ja luonnollisen ihmisen tasoista Hengen tulikasteen saaminen onkin? Hengen täyteyttä etsivät, ja valitettavasti myöskin lähipiirin uskovat, asettelevat normeja sille, kuinka täyttymisen tulee tapahtua. [...] Niin kuin taiteilijan luomusta tulee ihailla vasta valmiina, niin Matinkin kokemusta tulee arvostella vasta lopputuloksen valossa. Matin kielilläpuhuminen kuohui pian kosken tavoin vuolaana ja voimakkaana. Hengen täyteys vei voittamaan sieluja. Matti toimi vuosia sananjulistajana ja on ammentanut päivittäin voimaa kielilläpuhumisesta." [31]
 
Avusta kieltäytyminen
 
Kun samarialaiset olivat tehneet parannuksen ja ottaneet kasteen Filippuksen julistustyön myötä, Filippus ei kuitenkaan johtanut heitä Pyhän Hengen lahjan vastaanottamiseen, vaan sitä varten heidän luokseen lähetettiin erikseen Pietari ja Johannes 60 kilometrin matkan päästä Jerusalemista (Apt 8:15). Joillakin uskovilla on erityinen armoitus auttaa ihmisiä Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisessa. Tietenkin moni ihminen ottaa Pyhän Hengen lahjan vastaan myös spontaanisti yksin, esimerkiksi tätä artikkelia lukiessaan, mutta niiden uskovien, jotka eivät estoistaan johtuen ole onnistuneet vastaanottamaan Pyhän Hengen lahjaa, tulisi hakeutua tällaisten auttajien luokse. Tänä päivänä puutteellisen opetuksen vuoksi on yleistä, että useimmissa seurakuntayhteyksissä edes paimenen ja opettajan asemaan nostetuilla ihmisillä ei ole Pyhän Hengen lahjaa, ja he ovat näin ollen itsekin avun tarpeessa. Valitettavasti tällaisista ihmisistä monet suhtautuvat Pyhän Hengen lahjaan väheksyvästi ja epäuskoisesti. He eivät usko että heiltä puuttuu mitään, eivätkä he tahdo taipua kenenkään autettaviksi: "Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston" (Ilm. 3:17)​.
 
Raamatussa auttamistilanteissa toistuu kerta toisensa jälkeen kuvaus käsien päälle panemisesta. Käsien päälle paneminen perustuu jo Mooseksen ajalta peräisin olevaan tapaan välittää Jumalan siunauksia eteenpäin: "Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päällensä" (5. Moos 34:9). Varsinainen Pyhällä Hengellä kastaja on tietysti Jeesus, mutta auttaja toimii kanavana, jota Jeesus käyttää: "se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi" (Joh 4:14) ja "hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat... sen Hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen" (Joh 7:39, RK 2012). Auttajan ulkonäön ei pidä hämätä, sillä vaikka hänen kehonsa olisi elämän runtelema, on se silti Pyhän Hengen temppeli. Jumalan siunausten välittäminen on uskottu maan päällä oleville Jumalan palvelijoille: "kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä" (Apt 19:6) ja "he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi" (Mark 16:18) ja "minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta" (2. Tim. 1:6).
 
Ihmiset jotka ovat säästyneet väärältä opetukselta ja ovat vapaita omista ennakkoluuloistaan, vastaanottavat Pyhän Hengen lahjan tavallisesti ilman että he ovat koskaan kuulleetkaan siitä tai sen ulkoisista merkeistä. He eivät yleensä tarvitse apua tai opetusta kielilläpuhumisesta ja Pyhän Hengen lahjasta, eikä heitä tarvitse rohkaista siihen erikseen. Heille riittää yksinkertainen ja lapsenomainen usko. Kun he saavat Pyhän Hengen lahjan, kielilläpuhuminen alkaa heidän kohdallaan aina spontaanisti ja luonnostaan, usein vieläpä hyvin voimakkaana. Eräs uskonsisar kirjoitti Facebookissa 4.9.2016 kokemuksestaan:
 
"Meitä oli muutamien ihmisten tiimi evankelioimassa kadulla ja siinä pari ihmistä rukoili erään tytön puolesta. Menin siitä ohi kun he pyysivät mua viel juttelee tytön kans. Tyttö kertoi miten on niin masentunut ettei jaksa enää elää ja saa kuulema kohtauksia jolloin hän vaan yrittää vahingoittaa itseään. Tytön tuska oli niin kova ja hän on vasta 16, että ajattelin että täytyy varmaan lähteä hänen kanssaan lääkäriin. [...]
 
Katsoin tyttöä ja sanoin että nyt sä vapaudut, mä rukoilen vielä kerran sun puolesta. [...]
 
Aloin heti julistaa Jeesuksen nimessä vapautta ja käskeä kuoleman ja masennuksen henkeä lähtemään. Tyttö alkoi tärisemään ja vaikeroimaan. Omatkin silmät avautu ja päätin; tää on henkivalta ja tää lähtee nyt. En tiedä kauan se kesti, tyttö kouristeli ja huusi keskellä keskustaa ja ihmiset pysähtyi kyselemään ja seuraamaan mitä tapahtuu. Lopulta hän meni ihan veteläksi ja ymmärsin et nyt se on ohi. Kysyin häneltä miltä tuntuu ja hän sanoi että olo on sekava, kuin olisi herännyt horroksesta.
 
Aloin rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä ja hyvä ettei tyttö noussut ilmaan! Hän alkoi nauraa ja mitään sanomatta hän alkoi puhuu kielillä. [...]
 
Tilannetta oli seurannut eräs mies skeptikkojen yhdistyksestä. Hän oli tosi hämmentynyt ja meni kysyy tytöltä mitä tapahtui. Tää tyttö sit todisti että paino nostettiin hänen yltään ja ennen hän tunsi et Jumala on hänet hylännyt mutta nyt Isä on lähempänä kuin koskaan ja miten hän on ollut vaa masentunut mut haluaisi nyt vaa tanssia. [...] Kiitos Jeesus!"
 
Alkuseurakunnan aikana tällaisessa auttamisessa oli huomattavasti paremmat lähtökohdat, sillä uskovat saivat johtaa Pyhän Hengen lahjan vastaanottamiseen vastakääntyneitä, avoimia ja janoisia ihmisiä, jotka eivät olleet kuulleet aiheesta väärää opetusta. Meidän aikanamme sen sijaan on enemmän sääntö kuin poikkeus, että uskovat ovat Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen suhteen monin eri tavoin lukkiutuneita ja estyneitä. Alkuseurakunnan aikana uskovat luottivat apostolien hengelliseen auktoriteettiin täydellisesti, mutta tänä päivänä, kun Jeesuksen kaksitoista apostolia eivät enää kulje keskuudessamme, monet uskovat pelkäävät eksyttävien voimavaikutusten alaisiksi joutumista ja karttavat sen vuoksi kaikkea tavanomaisuudesta poikkeavaa. He eivät ymmärrä että se mikä on heille tavanomaista, ei ollut tavanomaista apostoleille ja alkuseurakunnalle. Alkuseurakunnan aikana oli tavanomaista jopa liiallisuuksiin menevä kielilläpuhuminen, mutta tänä päivänä tavanomaisuuteen kuuluu Pyhän Hengen lahjan laiminlyöminen ja sitä koskeva väärä opetus.
 
Seurakunnassa vallitsevasta tilasta johtuen auttajan armoitus toimii tänä päivänä käsien päälle panemisen ja rukouksen lisäksi myös opetuksen ja keskustelun kautta. Alkuseurakunnan aikana tällaisia laajoja opetusartikkeleita ei tarvittu, mutta tänä päivänä ne ovat tulleet tarpeellisiksi. Avuntarpeen myöntäminen ja toisen autettavaksi asettuminen avaa aivan uudella tavalla tilaisuuden Pyhän Hengen lahjan vastaanottamiseen. Auttaja purkaa ensin autettavan estot opetuksen ja keskustelun kautta, jonka jälkeen hän rohkaisee autettavaa Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisessa käsien päälle panemisen ja rukouksen kautta. Kun auttaja rukoilee autettavan puolesta, hän puhuu itsekin kielillä, jonka vaikutuksesta autettavan estot murtuvat ja hän saa kokea täyttymisen.
 
Jos koet tarvitsevasi apua Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisessa tai uudelleen täyttymisessä, etkä tunne ketään joka voisi auttaa sinua, ota yhteyttä sivun oikeassa alakulmassa olevaan sähköpostiosoitteeseen. Voin opastaa sinut yhteyteen muiden uskovien kanssa omalla paikkakunnallasi, jossa saat kokea myös Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen ja täyteyden. Se on sinulle täysin ilmaista, eikä sinun tarvitse liittyä minkään uskonnollisen yhdistyksen jäseneksi.
 
Taitamaton auttaminen
 
Valitettavasti auttajan asemaan on toisinaan asettunut myös ihmisiä, joille Jumala ei ole alkuunkaan suonut sellaista armoitusta. Auttamistehtävään vaaditaan opettamisen armolahjaa ja aivan erityistä hienotunteisuutta. Jos nämä ominaisuudet puuttuvat, "auttaminen" on silloin taitamatonta. Sellainen jättää taakseen vain pettymyksen, itsesyytösten, häpeän ja epäuskon valtaan joutuneita ihmisiä. Taidollinen auttaminen avaa ja vapauttaa, eikä jätä ketään epämääräiseen odotukseen, mutta taitamaton "auttaminen" särkee ja lukitsee, sekä synnyttää usein myös suoranaista kielteisyyttä, haluttomuutta ja arvostelevaa mieltä koko Pyhän Hengen lahjaa kohtaan.
 
Jokaisen auttajan tulisi tuntea oman armoituksensa rajat, eikä luulla itsestään liikoja. Auttamistilanne on usein hyvin herkkä ihmisten ja Jumalan välinen kohtaaminen, ja siksi myös auttajalla tulisi olla erityistä herkkyyttä ja näkökykyä siihen, millaista apua kukin yksilöuskova milloinkin tarvitsee. Tätä näkökykyä tarvitaan erityisesti silloin, kun auttaja ei tunne autettavaa ennestään. Jollain autettavalla voi esimerkiksi olla esto, joka purkautuu ainoastaan silloin kun useampi uskova ympäröi hänet, laskee kätensä hänen päälleen ja alkaa yksimielisesti rukoilla hänen puolestaan. Joku toinen autettava sen sijaan kokisi tällaisen tilanteen äärimmäisen painostavana ja menisi siitä täysin lukkoon. Hänellä voi olla tarve oppia ensin tuntemaan auttajaa paremmin ja eristäytyä auttamistilanteessa uteliaista sivustakatselijoista ja kuuntelijoista.​
 
10. Ota vastaan Pyhän Hengen lahja
 
Pyhän Hengen lahja on sinua varten
 
Kuvitellaan että isäsi on luvannut antaa sinulle lahjaksi auton. Kun hän lopulta toteuttaa lupauksensa, hän onnittelee sinua ja antaa käteesi auton avaimen sanoen: "nyt kädessäsi on lupaamani auton avain". Mitä arvelet, kiittäisitkö avaimista isääsi ja menisit sen jälkeen huoneeseesi ihailemaan niitä? Etkö menisi kertaakaan edes katsomaan millaisen auton isäsi on sinulle luvannut, vaan tyytyisit siihen osaan autosta mikä sinulla on kädessäsi? Luulisitko että avaimessa on kaikki, mitä isäsi oli luvannut antaa sinulle? Ajattelisitko että isäsi kyllä antaa sinulle auton sitten kun hän tahtoo? Valitettavasti tänä päivänä moni ihminen on jäänyt kammioonsa ihailemaan avaimiaan ja odottamaan että auto tulee heidän luokseen kun he oikein kovasti jatkavat sen toivomista ja pyytämistä isältään. He eivät ole menneet ulos, istuneet autonsa ratin taakse ja käynnistäneet sen moottoria. Vertauksen salaisuus on tämä: avain kuvaa Pyhän Hengen sinettiä ja auto kuvaa luvattua Pyhän Hengen lahjaa.
 
Raamattu sanoo että meihin on uskoviksi tultuamme "pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti" (Ef. 1:13). Sinetin omistajina saamme tietenkin ottaa vastaan luvatun Pyhän Hengen. Olemmeko me jääneet jatkamaan elämäämme sinetti sydämessämme, ilman että olemme ottaneet vastaan meille luvattua Pyhän Hengen lahjaa? Olemmeko tyytyneet vain siihen osallisuuteen Pyhästä Hengestä, joka meillä on sinetissä? Luulemmeko että Pyhän Hengen sinetissä on kaikki, mitä taivaallinen Isämme on luvannut meille antaa? Ajattelemmeko että taivaallinen Isämme kyllä antaa meille Pyhän Hengen lahjan sitten kun Hän tahtoo? Valitettavasti tänä päivänä moni ihminen on jäänyt jatkamaan elämäänsä Pyhän Hengen sinetti sydämessään ja odottamaan että Pyhän Hengen lahja tulee heihin kun he oikein kovasti jatkavat sen toivomista ja pyytämistä taivaalliselta Isältään.
 
Välitön täyttyminen
 
Kun Pietari oli saanut Pyhän Hengen lahjan, alkoi hän välittömästi opettaa muitakin pääsemään osalliseksi samasta lahjasta: "tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen... niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt 2:38). Pyhän Hengen lahjan saamiselle on siis kaksi ehtoa: parannuksen teko ja kasteen ottaminen. Jos joku lisää tähän jotain, hän vääristää täyden evankeliumin. Kun nämä kaksi ehtoa on täytetty, ei Pyhän Hengen lahjan saamiselle ole enää Jumalan puolelta estettä, vaan se voidaan ottaa vastaan välittömästi.
 
Jumalalla on kiire pukea lapsensa Pyhän Hengen voimalla jo heti heidän uskonelämänsä alkuvaiheessa, viimeistään heti kasteen jälkeen. Tosin joillekin, sekä myös itselleni, se tapahtui spontaanisti jo ennen kasteen ottamista (Apt 10:47). Olin rukouksessa anovalla mielellä, valmiina vastaanottamaan kaiken mitä Jumala tahtoo minulle antaa. Sen seurauksena avasin suuni, sanoin uskossa muutaman hassun sanan ja sen jälkeen aloin puhua kokonaisia lauseita. Lauseet olivat katkonaisia, koska ymmärrykseni asettui kielilläpuhumisen esteeksi, yrittäen keksiä väliin omia sanoja tai ohjata kielilläpuhumista tiettyyn suuntaan. Tunsin itseni aluksi hyvin heikoksi ja epävarmaksi tämän uuden lahjan käyttämisessä.
 
Vaikka tuo spontaani kokemus tuntui oikealta ja hyvältä, en tarkalleen ymmärtänyt mistä siinä oli kyse. Jälkeenpäin aloin epäillä kokemukseni aitoutta, enkä enää yli vuoteen puhunut kielillä. Vasta myöhemmin tutkiessani asiaa Raamatusta, minulle aukesi koko totuus. Ensimmäistä kertaa ymmärsin että olin tuossa yli vuoden takaisessa kokemuksessani saanut Pyhän Hengen lahjan! Pian sain voimakkaan vahvistuksen ja elpymiskokemuksen uskonveljieni ja sisarteni laskiessa kätensä pääni päälle. Kehoni lämpeni kuin pitkään kylmänä ollut sähkökiuas, jonka vastukset paukahtelevat kuumetessaan hehkuvan kuumiksi. Koin eräänlaisen lempeän mutta voimakkaan latauksen ja aloin jälleen puhua kielillä varovasti kuiskaten. Tulin täyteen Pyhän Hengen tulta ja aloin päivittäin ylläpitää kielilläpuhumista juoksulenkeilläni ja työmatkoillani. Aloin vähitellen myös oppia luottamaan siihen, että voin lakata pinnistelemästä ja sanoa ulos vain sen mitä Pyhä Henki minulle antaa. Aloin kokea olevani myös paljon valmiimpi evankeliumin työhön. Kun tiedostin ettei siinä ollut kyse omasta voimastani vaan siitä, että minulla on lupa toimia Pyhän Hengen voimassa ja täyteydessä, myös uskoni alkoi kasvaa. Sen myötä esimerkiksi rukoilin kadulla sairaiden puolesta ja aloin nähdä myös välittömiä paranemisia.
 
Pyhän Hengen lahjan vastaanottaminen on kuin tyhjän päälle astumista. Terve järki sanoo ettei veden päällä voi kävellä, mutta Pietari loikkasi veneestä laidan yli ja lähti uskossa kävelemään merta pitkin Jeesusta vastaan (Matt 14:28-32). Kun hän näki tuulen ja aallokon, hänen järkensä totesi asian mahdottomaksi ja hän vajosi. Samankaltainen järjen ja uskon välinen kuilu on myös kielilläpuhumisessa. Kukaan ei voi opiskella sitä järjellä, kuten ei veden päällä kävelyäkään. Siinä on kyse Pietarin tavoin uskossa toimimisesta. Jos olet tehnyt parannuksen ja ottanut kasteen, sinuakin koskee lupaus: "niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Apt 2:38). Sinulla on sydämessäsi luvatun Pyhän Hengen sinetti, aivan kuten kädessäsi olisi pihalla seisovan auton avain. Sinulla on lupa ottaa Pyhän Hengen lahja vastaan nyt heti tätä lukiessasi! Kertauksen vuoksi:
 
1. Lopeta odottaminen. Sinun ei tarvitse enää odottaa. Mene nyt rukoukseen ja pyydä koko sydämestäsi Jeesusta kastamaan sinut Pyhällä Hengellä, sillä:
 
- Johannes Kastaja on luvannut: "Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella" (Matt. 3:11)
- Jeesus on luvannut: "teidät kastetaan Pyhällä Hengellä" (Apt 1:5)
- Pietari on luvannut: "niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu" (Apt 2:38-29)
- Jumala on luvannut: "minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle" (Apt 2:17)
 
2. Lopeta anominen. Kun olet anonut Pyhän Hengen lahjaa, sinun ei tarvitse anoa toista kertaa, vaan saat alkaa heti kiittää sen saamisesta, sillä:
 
- Jeesus on luvannut: "jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan... taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Luuk 11:13)
- Jeesus on luvannut: "kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva" (Mark 11:24)
- Johannes on luvannut: "jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet" (1. Joh 5:14)
 
3. Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisen myötä alat puhua kielillä, sillä:
 
- Jeesus on luvannut: "nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he... puhuvat uusilla kielillä" (Mark. 16:17)
- Profeetta Jesaja ja Paavali ovat luvanneet: "sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle" (Jes. 28:11, 1. Kor 14:21)
- Paavali on kehottanut: "soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä" (1. Kor 14:5)
- Paavali on luvannut: "te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: 'Abba! Isä!'" (Room 8:15)
 
4. Säilytä se mitä olet saanut ja luota siihen ettet ole saanut mitään väärää, sillä:
 
- Jeesus on luvannut: "kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin?... kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Luuk 11:11-13)
- Paavali on kehottanut: "Henkeä älkää sammuttako" (1. Tess. 5:19)
- Paavali on kehottanut: "älkääkä estäkö kielillä puhumasta" (1. Kor. 14:39)
- Paavali on muistuttanut: "minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on" (2. Tim. 1:6)
 
 
11. Lähteet
 
- Raamattu 1933/38
- Raamattu Kansalle 2012 (RK 2012)
- Tuomas Levänen: Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille - Sana sanalta aramea-suomi (Interlinear Aramaic-Finnish 1st Cor.)
- Iso Raamatun Tietosanakirja (Digi-IRT)
NOVUM 1-5, 1980, Raamatun Tietokirja, Vantaa (DigiNovum)
- Strong's Hebrew and Greek Dictionaries (e-Sword)
BBC
- International Society of Human Rights: Religious Freedom Project
- Osmo Haavisto: Öljyn kyllyys, Saarijärven Offset Oy, 2014
- Hengellinen laulukirja
- John Kildahl: The Psychology of Speaking in Tongues
- Seraphim Rose: The "Charismatic Revival, Saint Herman of Alaska Brotherhood, 1975. ISBN 1-887904-00-X.
- Wikipedia
- Tieteen Kuvalehti
- David Pawson: Sana ja Henki yhdessä, Kuva ja Sana, Saarijärvi Offset Oy, 2007
- Ronald Kydd: Charismatic Gifts in the Early Church, Hendricson 1984
- Kilian McDonell & George Montague: Christian Initiation and Baptism in the Holy Spirit, Liturgial Press 1991
- Catolic Thrut Societyn julkaisema kirjanen Pyhästä Daavidista, Walesin suojeluspyhimyksestä
- Clare Weakley: The Holy Spirit and Power. Logos International 1977
- Wesleyn kirje tohtori Conyers Middletonille 7.1.1749
- Hugh Black: The Clash of Tongues with Glimpses of Revival. New Dawn 1988
- Tutkielma Barnett ja McGregor: Speaking in Other Tongues: A Scholarly Defence
- Christian Glossolalia: A Biblical Review of Clinical and Physiological Studies." Cyberjournal for Pentecostal-Charismatic Research 23. 2017
 
12. Viitteet
 
- [14]: NOVUM: 2657.18
- [15]: NOVUM: 2814.11
- [16]: Strong's Hebrew and Greek Dictionaires: King James Version w/ Strong's numbers: G3187: "μείζων, meizōn, mide'-zone: Irregular comparative of G3173; larger (literally or figuratively, specifically in age): - elder, greater (-est), more."
- [18]: Religious Freedom Project: Daniel Philpott: Pope Francis and Religious Freedom 5.4.2014. Georgetown University, Religious Freedom Project. Viitattu 19.11.2014.
- [19]: Haavisto, s. 50
- [20]: Hengellinen laulukirja, laulu 24, Joel Blomquist
- [21]: Haavisto, s. 58
- [22]: Haavisto, s. 77-78
- [23]: NOVUM: 961.4
- [27]: John Kildahl: The Psychology of Speaking in Tongues
- [29]: Aamenesta Öylättiin, http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kielill%C3%A4puhuminen, viitattu 7.3.2016
- [30]: Rose, s. 126
- [31]: Haavisto, s. 102-103
- [32]: NOVUM: 975
- [33]: NOVUM: 1287.2
- [34]: NOVUM: 4804
- [36]: Strong's: "לָעֵג, lâ‛êg, law-ayg', From H3932; a buffoon; also a foreigner: - mocker, stammering."
- [40]: Ronald Kydd: Charismatic Gifts in the Early Church
- [41]: Kilian McDonell & George Montague: Christian Initiation and Baptism in the Holy Spirit
- [42]: Catolic Thrut Societyn julkaisema kirjanen Pyhästä Daavidista, Walesin suojeluspyhimyksestä
- [43]: Wesleyn kirje tohtori Conyers Middletonille 7.1.1749
- [44]: Hugh Black: The Clash of Tongues with Glimpses of Revival
- [45]: Tutkielma Barnett ja McGregor: Speaking in Other Tongues: A Scholarly Defence
- [45]: Pawson: Sana ja Henki yhdessä, s. 60-61
- [49]: Leslie J. Francis and Susan H. Jones, “Personality and Charismatic Experience among Adult Christians”, Pastoral Psychology, Vol 45, No. 6 (1997) 421-428
- [50]: Leslie J. Francis and Mandy Robbins, “Personality and Glossolalia: A Study Among Male Evangelical Clergy,” Pastoral Psychology, Vol 51, No 5, (2003) 391-396.
 

 

 
 
Esittely    -    Ota yhteyttä    -    Sivukartta    -    Tekijänoikeudet
 
 
 
 
©2017 Tie pelastukseen - Osa 3/3: "... niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" | Raamattusivut - suntuubi.com